Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia rohkaisevista kommenteista - kuten olen koko ajan arvellutkin, meitä useamman keskenmenon saajia on paljon ja onneksi useimmat tarinat päättyvät onnellisesti.
Onnelliset loput ovat kuitenkin tässä vaiheessa minulle kaksiteräinen miekka. On ihanaa kuulla, että monien pettymysten jälkeenkin onnistuneita raskauksia on ja iloitsen aidosti jokaisen keskenmenon kärsineen naisen synnytykseen päättyneistä tarinoista. Mutta nämä tarinat kuuluvat toisille. Tällä hetkellä eniten satuttaa se ajatus siitä, että niistä ei välttämättä koskaan tule minun tarinoitani. Entä jos minä en kuulu niihin, jotka neljännen, kuudennen, yhdeksännen keskenmenon jälkeen onnistuvat synnyttämään terveen lapsen? Entä jos seuraava kaavinta tekee kohtuuni reiän ja biologisten lasten ikkuna sulkeutuu saman tien? Entä jos minä saan vielä seitsemän keskenmenoa ja palan loppuun yrittäessä?
Nyt kun kolmas keskenmeno on lopullisesti ohi, huomaan lapsettomuuden satuttavan taas ihan erilaisella tavalla. Tylppä, taustalla sykkivä kipu on vaihtunut avohaavaan. Ehkä ensimmäisen positiivisen raskaustestin lähestyvällä päivämäärällä on jotain tekemistä asian kanssa, mutta tuntuu kuin ympyrä sulkeutuisi. Vuosi sitten ajatus plussaamisesta oli mahdoton (sitten meni 14 päivää ja se oli siinä), nyt ajatus lapsen saamisesta on puhdasta utopiaa. Onnellisia tarinoita synnyttävät toiset, en minä. Kesäloman ikävä puoli on se, että aikaa ajatella on enemmän kuin muulloin ja tällä hetkellä tuntuu erityisen pahalta se, että miksi tämä tapahtuu meille. Miksi miksi miksi. Ajatukset kiertävät turhaa kehää.
Siksi ehkä toivokin on jälleen herännyt. Sieltä se puskee kaiken paskan keskeltä, vaikka yritän sitä kuinka järjellä nujertaa. Tasan kuukauden päästä istumme hormonipolilla ja kuulemme todennäköisesti saman kuin yksityisellä: meistä ei löydy syytä keskenmenoille. Ehkä lääkäri kehottaa jatkamaan yrittämistä, ehkä suostuu laittamaan meidät vuoden mittaiseen ivf-jonoon.
Koska vertaistukea löytyy tätä kautta, ajattelinkin laittaa pystyyn Sophie's choice -tyyppisen gallupin. Tätä ei nyt voi ihan verrata lifestyle-bloggaajien kumman-haalarin-ostan-kesälomalle-tyyppisiin gallupeihin, koska kyse on kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta, mutta mielelläni kuulisin mielipiteitänne. Eli kuvitelkaa hetki, että olette minun housuissa (tai ehkä kengissä, miellyttävämpi mielikuva). Syytä kolmelle perättäiselle keskenmenolle ei ole löytynyt, tulen suhteellisen helposti raskaaksi epäsäännöllisistä kierroista huolimatta ja takana olevat keskenmenot ovat keskeytyneitä, joten itse keskenmenon hoito on kestänyt joka kerralla keskimäärin 3-6 viikkoa sisältäen järkyttävän määrän fyysistä ja henkistä kipua. Minulla on kaksi vaihtoehtoa: joko jatkaa yrittämistä luomuna tai mennä yksityiselle alkiodiagnostiikkahoitoon (koska perus-ivf ei ole meitä varten, kun raskaaksi tulemisessa ei ole ongelmaa).
Luomyritys:
+ voisin olla raskaana hyvinkin pian
+ täysin ilmaista, vähemmän kliinistä
+ ei yhtään kivuliasta
- voihan se olla etten tulekaan raskaaksi
- keskenmenon todennäköisyys huitelee siellä 50% hujakoilla (mutta huom! 50% mahdollisuus myös onnistuneeseen raskauteen)
- järkyttävä pelko raskauden epäonnistumisesta koko alkuraskauden ajan, koska no, aiemmatkaan raskaudet eivät ole onnistuneet
Alkiodiagnostiikka:
+ keskenmenon todennäköisyys raskauden alkaessa on n. 10%
+ varmuus siitä, että hedelmöittynyt alkio on terve (koska alkioiden kromosomit tutkitaan etukäteen)
+ tunne siitä, että jotain tehdään onnistuneen raskauden eteen
+ ei tarvitse laskea ovulaatiopäiviä, stressata itse raskaaksi tulemisesta yms., kunhan muistaa ottaa lääkkeet ja ilmestyä klinikalle sovittuna päivänä
- h*****in kallista (n. 6000€ kerta)
- ei edelleenkään 100% taetta raskauden onnistumisesta
- voihan se olla etten tulekaan raskaaksi
- rankat lapsettomuushoidot (mm. punktio) pelottavat ihan älyttömästi jo nyt
Sitten se tuhannen taalan kysymys. Kumman sinä valitsisit?
Onnelliset loput ovat kuitenkin tässä vaiheessa minulle kaksiteräinen miekka. On ihanaa kuulla, että monien pettymysten jälkeenkin onnistuneita raskauksia on ja iloitsen aidosti jokaisen keskenmenon kärsineen naisen synnytykseen päättyneistä tarinoista. Mutta nämä tarinat kuuluvat toisille. Tällä hetkellä eniten satuttaa se ajatus siitä, että niistä ei välttämättä koskaan tule minun tarinoitani. Entä jos minä en kuulu niihin, jotka neljännen, kuudennen, yhdeksännen keskenmenon jälkeen onnistuvat synnyttämään terveen lapsen? Entä jos seuraava kaavinta tekee kohtuuni reiän ja biologisten lasten ikkuna sulkeutuu saman tien? Entä jos minä saan vielä seitsemän keskenmenoa ja palan loppuun yrittäessä?
Nyt kun kolmas keskenmeno on lopullisesti ohi, huomaan lapsettomuuden satuttavan taas ihan erilaisella tavalla. Tylppä, taustalla sykkivä kipu on vaihtunut avohaavaan. Ehkä ensimmäisen positiivisen raskaustestin lähestyvällä päivämäärällä on jotain tekemistä asian kanssa, mutta tuntuu kuin ympyrä sulkeutuisi. Vuosi sitten ajatus plussaamisesta oli mahdoton (sitten meni 14 päivää ja se oli siinä), nyt ajatus lapsen saamisesta on puhdasta utopiaa. Onnellisia tarinoita synnyttävät toiset, en minä. Kesäloman ikävä puoli on se, että aikaa ajatella on enemmän kuin muulloin ja tällä hetkellä tuntuu erityisen pahalta se, että miksi tämä tapahtuu meille. Miksi miksi miksi. Ajatukset kiertävät turhaa kehää.
Siksi ehkä toivokin on jälleen herännyt. Sieltä se puskee kaiken paskan keskeltä, vaikka yritän sitä kuinka järjellä nujertaa. Tasan kuukauden päästä istumme hormonipolilla ja kuulemme todennäköisesti saman kuin yksityisellä: meistä ei löydy syytä keskenmenoille. Ehkä lääkäri kehottaa jatkamaan yrittämistä, ehkä suostuu laittamaan meidät vuoden mittaiseen ivf-jonoon.
Koska vertaistukea löytyy tätä kautta, ajattelinkin laittaa pystyyn Sophie's choice -tyyppisen gallupin. Tätä ei nyt voi ihan verrata lifestyle-bloggaajien kumman-haalarin-ostan-kesälomalle-tyyppisiin gallupeihin, koska kyse on kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta, mutta mielelläni kuulisin mielipiteitänne. Eli kuvitelkaa hetki, että olette minun housuissa (tai ehkä kengissä, miellyttävämpi mielikuva). Syytä kolmelle perättäiselle keskenmenolle ei ole löytynyt, tulen suhteellisen helposti raskaaksi epäsäännöllisistä kierroista huolimatta ja takana olevat keskenmenot ovat keskeytyneitä, joten itse keskenmenon hoito on kestänyt joka kerralla keskimäärin 3-6 viikkoa sisältäen järkyttävän määrän fyysistä ja henkistä kipua. Minulla on kaksi vaihtoehtoa: joko jatkaa yrittämistä luomuna tai mennä yksityiselle alkiodiagnostiikkahoitoon (koska perus-ivf ei ole meitä varten, kun raskaaksi tulemisessa ei ole ongelmaa).
Luomyritys:
+ voisin olla raskaana hyvinkin pian
+ täysin ilmaista, vähemmän kliinistä
+ ei yhtään kivuliasta
- voihan se olla etten tulekaan raskaaksi
- keskenmenon todennäköisyys huitelee siellä 50% hujakoilla (mutta huom! 50% mahdollisuus myös onnistuneeseen raskauteen)
- järkyttävä pelko raskauden epäonnistumisesta koko alkuraskauden ajan, koska no, aiemmatkaan raskaudet eivät ole onnistuneet
Alkiodiagnostiikka:
+ keskenmenon todennäköisyys raskauden alkaessa on n. 10%
+ varmuus siitä, että hedelmöittynyt alkio on terve (koska alkioiden kromosomit tutkitaan etukäteen)
+ tunne siitä, että jotain tehdään onnistuneen raskauden eteen
+ ei tarvitse laskea ovulaatiopäiviä, stressata itse raskaaksi tulemisesta yms., kunhan muistaa ottaa lääkkeet ja ilmestyä klinikalle sovittuna päivänä
- h*****in kallista (n. 6000€ kerta)
- ei edelleenkään 100% taetta raskauden onnistumisesta
- voihan se olla etten tulekaan raskaaksi
- rankat lapsettomuushoidot (mm. punktio) pelottavat ihan älyttömästi jo nyt
Sitten se tuhannen taalan kysymys. Kumman sinä valitsisit?
Vaikka hoidot on perseestä, henkisesti älyttömän raskaita, punktio aivan täyttä helvettiä ja aivan liian kalliita niin valitsisin tuon alkiodiagnostiikan! Jos oltaisiin heti ensimmäisen hoidon jälkeen tajuttu ja tiedetty niin oltaisiin laitettu rahat tuohon!
VastaaPoistaTakuuta lapsesta ei tietysti ole mutta ei ole luomustikkaan. Ja tosiaan kun kaikki kromosomit ja kaikki tutkitaan niin keskenmeno prosentti on niin paljon pienempi ! :)
Luin sun blogin yks päivä alusta loppuun ja tirauttelin jatkuvasti kyyneliä. Ihan hirmusesti voimia <3
Kirjoitinkin oman km historiani yhteen aikaisempaan kommenttiin. Eli viisi keskenmenoa yhteensä, mutta nyt kaksi lasta. Kolmannen peräkkäisen keskenmenon jälkeen minua pelotti aivan valtavasti yrittää ja sanoinkin miehelleni, että jos nyt ei onnistu niin sitten ei enää koskaan. Jotenkin taustalla kuitenkin heräsi pieni toivo siksi, että keskenmenoihin ei ollut löytynyt mitään syytä. Minua tuo tulos todella rauhoitti. Jokin "poppaskonsti" minun oli kuitenkin löydettävä mieleni tueksi ja ennen neljättä raskautta aloin käyttää vehnänalkioöljyä päivittäin. Oman historiani takia uskallan rohkaista sinua edelleen yrittämään luomusti, koska raskaudut helposti. Edelleen toivotan kovasti voimia ja tsemppiä!
VastaaPoistaMä oisin sitä mieltä, että kun koet olevasi paremmissa voimissa ja pahin suru on väistynyt, niin yritätte luomusti. Toki hoidoissa olisi myös hyvät puolet, mutta jos omalle kohdalle tulisi tilanne, että vikaa ei löydy ja keskenmenoille ei ole syytä ja sitten hoito epäonnistuisikin, niin veisikö se toivon lopullisesti. Sen vähäisenkin mitä siitä enää on jäljellä? Löytyisikö sen jälkeen enää voimia yrittää millään tavalla? Siihen hoitoon, kun varmaan lataisi kaiken uskon ja toivon, niin mitä sen jälkeen jäisi enää jäljelle?
VastaaPoistaTuo on kyllä niin vaikea kysymys. Tosiaan, kun molemmissa on puolensa. Kumpikaan ratkaisu ei ole helppo ja molemmat voi joko onnistua tai sitten epäonnistua.
Voimia <3
Koska teillä kromosomit on normaalit ja rassautumiset onnistuneet nopeasti niin yrittäisin vielä luomuna. Mutta nää on niin vaikeita ja henkilökohtaisia asioita. Meillä on takana yksi KU jonka takia munatorvi jouduttiin poistamaan, keskenmeno ja nyt menossa raskaus jossa ollut vuotoja, ensi vkl seuraava ultra. Jos tämä menee kesken tutkitaan kromosomit ja sitten luultavasti ivf +alkiodgn. Yksi ivf+pas tehty tässä välissä ilman tulosta mut viimeisin raskaus alkoi sitten luomuna. Pakkasessa on vielä muutama alkio mutta jos kromosomeissa vikaa tuskin yritetään niillä. Fyysisesti ivf oli helppo, henkisesti negat tosi raskaita hoitokierroissa.
VastaaPoistaKiitos kommenteista, näitä on hyvä pohtia huomenna alkavan lomareissun aikana. Ihanan positiivisesti täällä ihmiset suhtautuu uuteen yritykseen, itsellä ei vain usko ja luotto taida riittää enää luomuraskauteen. Mutta palaan asiaan parin viikon päästä! :)
VastaaPoistaOlen tuo viimeisimpänä kommentoinut ananyymi. Raskauden alkamisen suhteen teillä on varmasti hyvät mahdollisuudet mutta ymmärrän tuon pelon raskauden etenemisen suhteen. Itse en tiedä kuinka monta keskenmenoa jaksaisin, minullakaan ei lääkkeet toimineet ja jouduin kaavintaan. Ihan hirveää että olet joutunut käymään sen läpi kolmesti :/ Itse olemme miettineet niin että jos tämä menee kesken ja yksi kierros alkiodiagnostiikkan kanssa ei tuo apua, lähdemme sitten adoptioprosessiin. Kamala suunnitella näitä kun on vielä raskaana mutta kun sen tietää että nämä ei läheskään aina mene hyvin. Eihän sitä koskaan tiedä mihin ratkaisuun lopulta päätyy mutta minua helpottaa kun on joku pitkänajan suunnitelma, tottakai sitten edetään tilanteen mukaan.
VastaaPoistaYmmärrän TÄYSIN tarpeen pitkän ajan suunnitelmalle! Näin mekin ajateltiin eli yksi kierros alkiodiagnostiikkaa, jos epäonnistuu niin ehkä mahdollisesti vielä kerta luovutetuilla munasoluilla ja parin vuoden sisään adoptiojonoon. Kamalahan se on näin miettiä mutta itseä helpottaa se ajatus siitä että on aina joku plan B. Lisäksi emme tästä miehen kanssa yhtään ainakaan nuorru joten aikaa on turha kuluttaa turhan toivomiseen jos raskaus jostain syystä joka kerta epäonnistuu. Lisäksi kolme vaikeaa keskenmenoa ovat hajottaneet ainakin minua sen verran paljon, että toistuvat kaavinnat ja niiden mahdolliset epäonnistumiset painavat vaakakupissa yllättävän paljon. Jospa te saisitte kuitenkin lapsen jo tästä raskaudesta ettekä tarvitsisi enää muita suunnitelmia!
PoistaMä luovutin kerran munasoluja. Punktioon saa hyvät tropit ja muutenkin se on ihan tehtävissä. Jos mä oisin sä, koklaisin kerran luomusti ja sit avustetusti. Ehkä.
VastaaPoistaEn nyt siis tarkoita, etteikö vois mennä hyvin luomustikin (muuten en koklaisi) mutta mulle ois myös tärkeää olla pitkän matkan suunnitelma.
PoistaHei!
VastaaPoistaTässä blogivinkki, mikäli pystyt lukemaan englanniksi. Pariskunta käytti alkiodiagnostiikkaa saadakseen lapsen.
http://lifeandloveinthepetridish.blogspot.fi/
Jaksamisia ja hyviä toiveita teidän suuntaan!
Kiitos vinkistä! Englanniksi lukeminen (ja kirjoittaminen) sattuu työstä johtuvista syistä onnistumaan yhtä hyvin kuin suomeksi joten menenpä heti tsekkaamaan! :)
Poista