Taukoa tauosta

Kuukausi ehti vierähtää, mutta täällä taas ollaan - ainakin hetkellisesti. Tämä kesän "tauko" on mennyt niin pieleen kuin vain pieleen olisi voinut mennä, joten en nähnyt radiohiljaisuuteenkaan enää suurempaa syytä. Lisäksi olen huomannut tässä kuukauden aikana, että lapsettomuudesta voi yrittää pitää lomaa, eri asia on onnistuuko siinä. Minua etevämmille nostan hattua ja toivon lempeitä kesäpäiviä.

Paljon on vettä virrannut no vaikka Vantaan-joessa sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin. Voi reppana minua kun luulin kesäkuussa, että fyysisesti homma oli paketissa. As if. Juhannusviikolla tiputteluvuoto jatkui kaavinnan jälkeen vielä kolmatta viikkoa ja kohtua repi kuin pahimmissakin supistuksissa, joten tein hieman etukäteen raskaustestin. Selvä positiivinen. Mini-hermoromahdus ja ei muuta kuin takaisin Kättärille. Diagnoosi oli selvä, kaavinta oli epäonnistunut, kohtuun oli jäänyt raskausmateriaalia ja sain juhannusaaton aatolle kiireellisen ajan hysteroskopiaan eli kohdun tähystykseen.

Jälleen oli edessä Kätilöopiston osasto 7, samat hoitajat, nukutus, toipuminen heräämössä, operaation jälkeiset kipulääkkeet yms yms. You know the drill. Päiväni murmelina sopisi varmaan paremmin blogin nimeksi, niin pahasti samaa kaavaa tämä elämä tuntuu toistavan. Ilokseni tähystyksen jälkeen sain vielä tulehduksen ja kaksi viikkoa kestäneen jälkivuodon, joten eikö onnistunut hienosti tämä kesäloma lapsettomuudesta? Uskotte varmasti, miten helppo on unohtaa kärsivänsä lapsettomuudesta ja keskenmenoista, kun ei ole voinut saunoa tai uida viikkokausiin (kuka sellaista edes tällaisena kesänä harrastaisi ehkä kysytte), kaupasta joutuu kantamaan siteitä kilokaupalla ja reissut on voinut unohtaa, kun koko ajan pitää miettiä, että missä on lähin sairaala ja joutuuko tässä lähtemään yön selkään päivystykseen. 

Kävin toissapäivänä kontrollitarkastuksessa sopivasti päivä sen jälkeen, kun viimeinen vuoto loppui ja lääkäri totesi kolmannen keskenmenon virallisesti olevan ohi. Melkein olisi tehnyt mieli shamppanja poksauttaa, tätä säälittävää 6+4 kokoista pikkualkiota on nyt yritetty raapia sisuskaluista viimeiset 6 viikkoa, joten jo oli aikakin. Uskomattomalta se tuntuu, miten oma keho ei vain osaa päästää raskaudesta irti.

On sanomattakin selvää, että tauko alkaa vasta nyt. Nautin seuraavat neljä viikkoa kesälomasta, juon viiniä Normandiassa ja saunon sieluni kyllyydestä mökillä. Yritän unohtaa hetkeksi sen, että elämä lyö turpiin satanolla aina kun vähän selkänsä kääntää ja olla jotakin muutakin kuin lapsettomuudesta kärsivä surullinen ihmisraunio. Haluan olla vaimo, ystävä, tytär, sisko, käly, miniä. Kaikkea muuta kuin keskenmenojeni määrittämä epäonnistunut nainen.

Muttei tässä vielä kaikki (sanoo hän tv-shop -äänellä). Tämä asia ei liity periaatteessa lapsettomuuteen mitenkään vaan bloggaamiseen. Olen aivan untuvikko tässä hommassa, mutta sen verran kirjoittamisesta tiedän, että julkinen blogi on (kai? korjatkaa jos olen väärässä?) kuitenkin tekijänoikeuslailla suojattu eli se, mitä itse tänne bittiavaruuteen kirjoitat on sinun tekstiäsi. Näin minä ainakin luulin kunnes törmäsin tänä aamuna toisen lapsettomuus- ja keskenmenobloggaajan tekstiin, joka oli suoraan blogitekstini  maaliskuulta. Minun postaukseni oli plagioitu lähes sanasta sanaan - siis mitä!? Mietin, että linkitänkö tuon kanssasiskon plagioidun version tänne, mutta se riittänee, että olen antanut hänelle kyseisestä tekstistä palautetta. Mielelläni kuulisin kuitenkin teidän muiden bloggareiden näkemyksiä tällaiseen. Haluaisin jatkaa blogiani, mutta toisaalta en halua pelätä sitä, että tekstini löytyy jostain muualta toisen nimellä kirjoitettuna. Odotin tekstiä lukiessani lähdeviitettä, mutta sellaista ei löytynyt ja tekstin lopussa luki hänen oma nimensä - siis suoranaista toisen ajatuksien ryöstöä.

Tuli niin paha mieli, että piti tulla tänne keskeyttämään kesätauko ja avautumaan asiasta. Ylireagoinko vai onko joku muukin sitä mieltä, että näin ei vain toimita?