Ensin oli keskenmeno. Sitten oli toinen.
Siitä se sitten lähti. Matka kohti äitiyttä ei ollutkaan helppo - eipä tiennyt tyttö kuinka monta askelta on alttarilta äidiksi. Ei kai uskonutkaan sen olevan helppoa, mutta että näin vaikeata? Kuka näistä asioista päättää?
Puolen vuoden sisällä kaksi keskenmenoa kohdanneena vertaistukea ei enää löydy. Ei kai kukaan muu joudu käymään tällaista läpi vai joutuuko?
Ajatus blogista lähti itämään jo ensimmäisen keskenmenon jälkimainingeissa. Fyysisen puolen täysin epäonnistuttua - kaksi lääkkeellistä tyhjennystä ja yksi kaavinta myöhemmin - energiaa ei enää ollut. Uuden plussan mukanaantuoma pelko ja ilo rinnakkain hukuttivat alleen ajatukset omien tunteiden purkamisesta bittiavaruuteen. Nythän minusta oli tulossa äiti!
Tällä viikolla tuli toinen. Kaksi viivaa, ultraruudulla sykkivä sydän, sitten sammunut sellainen ja lopulta kipua, verenvuotoa ja kyyneleitä. Vihdoin on aika sanoa ääneen: olenko yksin vai onko meitä muita?
Siitä se sitten lähti. Matka kohti äitiyttä ei ollutkaan helppo - eipä tiennyt tyttö kuinka monta askelta on alttarilta äidiksi. Ei kai uskonutkaan sen olevan helppoa, mutta että näin vaikeata? Kuka näistä asioista päättää?
Puolen vuoden sisällä kaksi keskenmenoa kohdanneena vertaistukea ei enää löydy. Ei kai kukaan muu joudu käymään tällaista läpi vai joutuuko?
Ajatus blogista lähti itämään jo ensimmäisen keskenmenon jälkimainingeissa. Fyysisen puolen täysin epäonnistuttua - kaksi lääkkeellistä tyhjennystä ja yksi kaavinta myöhemmin - energiaa ei enää ollut. Uuden plussan mukanaantuoma pelko ja ilo rinnakkain hukuttivat alleen ajatukset omien tunteiden purkamisesta bittiavaruuteen. Nythän minusta oli tulossa äiti!
Tällä viikolla tuli toinen. Kaksi viivaa, ultraruudulla sykkivä sydän, sitten sammunut sellainen ja lopulta kipua, verenvuotoa ja kyyneleitä. Vihdoin on aika sanoa ääneen: olenko yksin vai onko meitä muita?
Hei. Löysin blogisi ja haluaisin vain sanoa ettet ole yksin <3 itsellä takana 3 keskenmenoa perättäin, ei lapsia. Elämä on julma leikki ja niin kauhean epäteilu :( hirveästi voimia ja jaksamista suureen suruun!
VastaaPoistaVertaistuki tässä asiassa on samalla sekä ihanaa että kamalaa. Kenellekään kun ei toivoisi tätä kohtaloa.
VastaaPoistaVoimia. <3
itku silmässä luin näitä sun tekstejä läpi. kuinka vahva ja ainutlaatuinen nainen siellä ruudun toisella puolella onkaan<3
VastaaPoistamun ei koskaan pitänyt lääkärin mukaan raskautua, mutta mun ja miehen iloksi 1/2013 raskaustesti näyttikin plussaa. muistan ihan tarkasti vielä tuon päivän ja ne sanat mitä minä ja mies sanottiin toisillemme. mun kaverikin oli meillä silloin kylässä. tikkuun piirtyi haamuviiva, mutta tiesin kuitenkin mitä se tarkoittaa. mulla oli tunne, että kaikki ei tuu päättymään hyvin, mutta päivien kuluessa viivat tikussa vahvistui joten mun oli uskottava.
rv 11+4 aloin vuotamaan runsaasti verta ja se oli menoa se. kuin matto olisi vedetty pois jalkojen alta ja koko elämältä kadonnut pohja. se, mikä oli melkein 3kk ollut kaikki kaikessa ei ollut enää olemassa. mulla itselläni ei ollut enään mitään tarkoitusta - mun tarkoitushan oli kantaa tuota ihanaa lasta ja saattaa se terveenä ja täysiaikaisena maailmaan.
olin vihainen itselleni, mut ennen kaikkea vihainen mun keholle joka ei pystynyt pitämään sitä maailman rakkainta pientä yhdeksää kuukautta mun masussa. mua on yritetty lohduttaa, että vauvalla ei kaikki ollut hyvin kun raskaus meni kesken. ei ehkä ollutkaan, mutta silti. joskus multa kysyttiin et uskonko jumalaan ja vastasin et jollain tasolla. mun usko kuitenkin keskenmenon jälkeen vähän horjui. jos jumala rakastaa meitä niin paljon kuin väitetään niin miksi ihmeessä se ottaa meiltä pois ne, jotka on meille maailman rakkaimpia? mä en vain käsitä.
tsemppiä teille<3 sydämestäni toivon, että teidän syli vielä täyttyy ja saatte maailmaan oman rakkaimman.
jos kiinnostaa, niin mun blogin löytää osoitteesta: http://ikuisesti-kahdestaan.blogspot.fi/