Kaavinta on onnellisesti ohi. Nyt vain odotellaan ja toivotaan, että jälkiseurauksilta vältytään.
Tämä toinen keskenmeno tuntuu olevan fyysisesti todella nopeasti ohi. Vasta viikkoko siitä on, kun sain tietää koko keskenmenosta? Kohtu on nyt tyhjä ja niin olokin. Sinne meni, meidän toinen pieni vauvanalku ja nyt kun en ole enää raskaana, niin voisin alkaa viettää normaalia elämää.
Mutta mitä se on? Miten siihen palataan? Viinipulloko tässä pitäisi korkata nyt, kun saisi juoda. Mutta en minä halua, minä haluan olla raskaana! Minä haluan kuulua siihen iloisten odottajien joukkoon, jotka lueskelevat vauvasivuja netistä ja googlaavat erilaisia vaunumalleja. Miksi en minä? Miksi en?
Keskenmeno on henkisesti rankka - se repii ihmisen sisintä myöten rikki. Toivo ja epätoivo eivät koskaan ole niin lähellä toisiaan kuin silloin, kun sisällä kasvatetaan uutta elämää ja sitten hetkessä se on ohi. Naps vaan joku napsautti sormiaan ja jäljelle ei jää muuta kuin niin syvältä sielusta kumpuava itku, että vain toinen saman läpikäynyt voi sen ymmärtää.
Luonnollisesti tässä iässä kaikki ympärillä olevat ystävät ja tuttavat tulevat raskaaksi. Raskausuutisia kuulee jos ei viikottain niin vähintään joka kuukausi. Tänään tuli viimeisin ja juuri tällä hetkellä se on kuin isku vasten kasvoja: muut kyllä mutta minä en.
Elämää kyllä vielä on, kuolemankin rinnalla, mutta normaalia siitä ei saa enää edes yrittämällä.
Tämä toinen keskenmeno tuntuu olevan fyysisesti todella nopeasti ohi. Vasta viikkoko siitä on, kun sain tietää koko keskenmenosta? Kohtu on nyt tyhjä ja niin olokin. Sinne meni, meidän toinen pieni vauvanalku ja nyt kun en ole enää raskaana, niin voisin alkaa viettää normaalia elämää.
Mutta mitä se on? Miten siihen palataan? Viinipulloko tässä pitäisi korkata nyt, kun saisi juoda. Mutta en minä halua, minä haluan olla raskaana! Minä haluan kuulua siihen iloisten odottajien joukkoon, jotka lueskelevat vauvasivuja netistä ja googlaavat erilaisia vaunumalleja. Miksi en minä? Miksi en?
Keskenmeno on henkisesti rankka - se repii ihmisen sisintä myöten rikki. Toivo ja epätoivo eivät koskaan ole niin lähellä toisiaan kuin silloin, kun sisällä kasvatetaan uutta elämää ja sitten hetkessä se on ohi. Naps vaan joku napsautti sormiaan ja jäljelle ei jää muuta kuin niin syvältä sielusta kumpuava itku, että vain toinen saman läpikäynyt voi sen ymmärtää.
Luonnollisesti tässä iässä kaikki ympärillä olevat ystävät ja tuttavat tulevat raskaaksi. Raskausuutisia kuulee jos ei viikottain niin vähintään joka kuukausi. Tänään tuli viimeisin ja juuri tällä hetkellä se on kuin isku vasten kasvoja: muut kyllä mutta minä en.
Elämää kyllä vielä on, kuolemankin rinnalla, mutta normaalia siitä ei saa enää edes yrittämällä.
Hei ja voimia sulle kovasti !! Vertaistukea yritän itselleni netin kautta hakea, koska itselläni tunnte, ettei kukaan oikein ymmärrä. Miehen kanssa voin kyllä asiasta keskustella, mutta en aina jaksa hänen ajatuksiaan aina kiusata. Kaveripiirissänikään ei ole ihmisiä ketkä asiaa ymmärtäisi.
VastaaPoistaMeillä oli rv 11+4, kun ensimmäiseen ultraan mentiin ja jokin sisäinen ääni kertoi, ettei kaikki ole hyvin... Jännitti kovasti odottaa omaa vuoroa ultraan ja oli siinä pelkoakin.
Pelko kävi toteen, kun kätilö ei vatsan päältä mitään nähnyt ja kyseli mun oireista. Kerroin, että rinnat ovat olleet arat ja väsymystä on ollut ja tiettyjä mielihaluja. Helpolla olin siis päässyt. Teki vielä sisäisesti ultran ja sanoi, ettei täällä valitettavasti mitään ole. Pääsette lääkärille.
Meijät molemmat oli jo siinä vaiheessa henkisesti potkittu ja lääkärin odotus tuntu pitkältä... Samat tutkimukset teki, kun kätilö ja totes, että huomenna osastolle. Kyseessä oli tuulimunaraskaus ja lääkäri halus kaavintaan laittaa, että istukka menisi tutkittavaksi.. 27.1. mulle tehtiin kaavinta ja nyt kotona toipumassa henkisesti..
Koettelemus ollut kova, koska kovasti sitä esikoista toivottiin, vaikka pieni yllätys olikin. Nyt kovasti odottelen, että kroppa toipuu asiasta ja päästään yrittämään uudestaan. Pahalta tuntu, koska raskuas tuntunut todelliselta ja pientä turvotustakin vatsassa jo oli. Nyt kroppa normaalisoitunut ja ajatus hakkaa tyhjää,
Mutta toivon voimia sinullekkin !! Uskon, että kahden keskenmenon jälkeen olo on varmasti vielä pahempi. Itseänikin pelottaa, etten seuraavasta raskaudesta voi nauttia kun vasta kolme kuukautta on edennyt. Ja olen itsellenikin jo suunnitellut varhaisultrat seuraavan kohalla, jottei tarvitse näin pitkään odottaa ja pettyä, kun vatsassa ei olekkaan sitä elämää. Näitä tunteita on vaikea selittää, mutta päivä kerrallaan eteenpäin on mentävä ja jostain se ilo saatava, jotta jaksaa eteenpäin !!
Haluan myös lukea blogiasi, koska näyttää päivien kohdalla, että ajankohdat meillä aika samat? Toivottavasti voit vielä ilo uutisa kertoa ja pääsen myös taas itse kommentoimaan. Kiitos, että jaat tunteita ja ajatuksia, joihin voi liittyä!!
Moi Lissu ja voimia myös teille tässä kamalassa tilanteessa! Peräkkäisinä päivinä ollaan oltu tosiaan kaavinnassa, mulle se tehtiin 26.1. ja eilen ja tänään olin jo töissä.
VastaaPoistaOma kokemukseni oli se, että ensimmäinen keskenmeno oli suurempi järkytys ja tuntui vievän hetkeksi pohjan koko elämältä. Toista osasi jo pelätä ja tiesi, mitä tuleman pitää (tyhjennyslääkkeet, kivut, kaavinta), mutta nyt mukana ei ole enää samanlaista "voi kun äkkiä pääsisi uudestaan yrittämään" -fiilistä vaan herännyt on todellinen pelko siitä, että edessä on pitkä ja kivinen tie eikä onnistuneista raskauksista ole enää mitään taetta.
Teillä on siinä mielessä hyvä tilanne, että tämä tuulimunaraskaus oli vasta ensimmäinen ja ainakin minulle sanottiin silloin naistenpolilla, että yksi km on vielä normaalia eikä lisää seuraavan keskenmenoriskiä (toisin kuin kaksi perättäistä keskenmenoa..). Joten toivottavasti pääsette pian uudestaan yrittämään ja kun se taas tärppää, vauva kehittyy ja pysyy mukana loppuun saakka!
Vertaistukea olen kaivannut itsekin, joten kiva kuulla kohtalotovereiden kertomuksia. Voimia toipumiseen ja anna itsellesi myös aikaa surra. Joku päivä sitä sitten huomaa, että aurinko paistaa eikä tunnu enää niin pahalta.
Kyllä mä odotan töihin pääsyä, jotta saa normaalin arjen käyntiin. Eikä itsekkään tule seuraavasta raskaudesta nauttiman, koska pelko on kumminkin voimakas. Toivon, että asiat menisi teilläkin toisin!
PoistaAjattelin vielä kysyä, kun sulle on kaavinnat tehty, nii onko istukkaa tai mitään lähetetty tutkittavaksi? Itse eilen mietin, kun lääkäri sanoi, että istukka lähtee tutkittavaksi. Nettiä lueskellessa, nii 2-3 kerralla istukka lähetetään tutkittavaksi, että löytyykö poikkeamia? Ja mulla nyt heti enimmäisellä kerralla kävi näin. Tietysti hyvä, koska heti saadaan tietää onko riskitekijöitä vai oliko todellakin ihan luonnollinen juttu? Mutta pelossa tässä vielä eletään, kun en perunnut seuraavaa neuvola aikaa ja täti puhelimessa sanoi, että saan tulla keskustelemaan ja kattotaa onko tuloksia jo tullut. Mun mielestä hyvä, koska pääsee vielä kerran toisen ihmisen kanssa puhumaan tunteista ja peloista. Samalla tietysti tieto siitä, jos jotain löytynyt, niin ammattilainen kertoo sen kasvotusten, eikä puhelimessa.
Seuraan kyllä blogiasi ja toivon, että se joku päivä vielä muuttuu positiiviseksi ja täyttyy ilolla! :) Odotetaan sitä auringos pasitetta näitten surujen keskellä ja mennään ilolla kesää kohti! Toivottavasti voidaan toisillemme jakaa myös niitä ilon hetkiä :)
Ei minulle kukaan mitään istukantutkimisesta puhunut, mutta minulle tehdyt kaavinnat olivat molemmilla kerroilla sellaisia, että suurin osa tavarasta (olettaisin, että sekä istukka että sikiö) olivat tulleet jo joko lääkkeillä tai itsestään ulos, joten "saaliiksi" saatiin sen verran vähän raskausmateriaalia, että en tiedä olisiko niitä voinut edes tutkia... Toimenpiteen tehnyt lääkäri sanoi vain, että kolmannen keskenmenon jälkeen aletaan tutkia, mutta itse toivoisin, että saataisiin apua yksityiseltä. Sitä tässä nyt siis pohditaan, että lähdetäänkö hakemaan apua jo sieltä vai luotetaanko vain siihen, että kaksi ekaa kertaa menevät huonon tuurin piikkiin. Itsellä ei vain sellainen olo ole...
PoistaNiin joo.. no mutta toivotaan, että todella huonoa tuuria ilmassa !! Kolmas kerta toden sanoo, jos jotain kevyempää voi kommentoida
Poista