Blogissa on ollut taas aivan luvattoman hiljaista.
Viimeinen työviikko toi tullessaan kamalan määrän kiireitä ja sitten kun loma alkoi, lähdimme saman tien viikon etelänlomalle nollaamaan aivoja. Tuli tarpeeseen, vaikka olen aiemminkin todennut, että matkustaminen alkuraskaudessa ja gluteenittoman ruokavalion noudattaminen ei ole mikään paras mahdollinen kombo ulkomailla.
Tänään eletään rv 10+3. Kävin tänään seulontaultraan liittyvässä verikokeessa ja toimitin virtsanäytteen ja ensi viikon torstaina on sitten vuorossa np-ultra. Juuri ennen lomaa kävin rv 9+0 lapsettomuuslääkärillä toivottavasti viimeisessä ylimääräisessä ultrassa, ja siellä oli onneksi kaikki hyvin. Sikiö oli kasvanut juuri mallilleen eli vastasi jälleen kerran täysin viikkoja ja sain kuulla sydämen sykkeenkin ja nähdä vauvan ensimmäiset vilkutukset. Lääkäri oli täysin vakuuttunut siitä, että synnytän uutena vuotena, keskenmenon riski rv 9 on kuulemma jotain 0,5% luokkaa ja olenhan aiemminkin saanut kaikki keskenmenoni ennen tuota 10. viikon maagista rajaa.
Lomalle lähdettiin siis hyvin mielin ja jatkuvan pahoinvoinnin saattelemana. En kuitenkaan tiedä mitä ensimmäisten lomapäivien aikana tapahtui - ehkä rentouduin paremmin kuin olin kuvitellutkaan - mutta olin lähes koko reissumme ajan hyvin oireeton. Jopa niin oireeton, että olin jo varaamassa tälle viikolle uutta ultra-aikaa (siitä huolimatta, että np-ultraan on 1,5 viikkoa), mutta kotiinpaluu oli sen verran hirveä ja tänään oksettava olo on vaivannut pitkin päivää, että enköhän jaksa sinnitellä tuonne ensi viikon viralliseen ultraan saakka.
Palaavan pahoinvoinnin myötä olen siis jälleen luottavainen ja koen itseni jopa melkein normaaliksi odottajaksi: pohdin jo ihan eri tavalla tulevaa kuin esikoisen odotusaikana, jolloin en vielä viime metreilläkään uskaltanut oikein luottaa siihen, että kaikki voisi päättyä hyvin. En jaksa enää hokea itselleni, että pessimisti ei pety, koska pettyy kuitenkin ja toisaalta haluaisin pystyä nauttimaan tästä raskaudesta edellistä enemmän, varsinkin jos ja kun se jää viimeisekseni.
Vatsaa alkaa olla toden teolla jo vaikea peittää - reissussa en sitä edes enää yrittänyt, koska siellä nyt ei kukaan tuttu tullut kyselemään, että milloin sinulla se laskettu aika on ja juhannuksen jälkeen ajattelin, ettei sille enää ole tarvettakaan. Pari viikkoa jos pukeutuisi vielä kaapuihin ja sitten voisi tulla raskauskaapista ulos. Aivan järkyttävää kyllä, miten raskauskumpu voi näkyä jo näillä viikoilla (tiedän, turvotustahan se on) ja toivottavasti vatsan kasvu hidastuisi jossain vaiheessa eikä turvotuksen väheneminenkään yhtään haittaisi.
Toivottavasti ensi viikolla saadaan hyviä uutisia, siihen asti yritän selvitä pahoinvoinnin kanssa ja juosta vilkkaan, kotiin kesälomalle jääneen taaperon perässä. Aivan kuin olisin jäänyt taas äitiyslomalle; ehkä tosiaan ihan hyvää harjoitusta ensi kevättä ajatellen.
Viimeinen työviikko toi tullessaan kamalan määrän kiireitä ja sitten kun loma alkoi, lähdimme saman tien viikon etelänlomalle nollaamaan aivoja. Tuli tarpeeseen, vaikka olen aiemminkin todennut, että matkustaminen alkuraskaudessa ja gluteenittoman ruokavalion noudattaminen ei ole mikään paras mahdollinen kombo ulkomailla.
Tänään eletään rv 10+3. Kävin tänään seulontaultraan liittyvässä verikokeessa ja toimitin virtsanäytteen ja ensi viikon torstaina on sitten vuorossa np-ultra. Juuri ennen lomaa kävin rv 9+0 lapsettomuuslääkärillä toivottavasti viimeisessä ylimääräisessä ultrassa, ja siellä oli onneksi kaikki hyvin. Sikiö oli kasvanut juuri mallilleen eli vastasi jälleen kerran täysin viikkoja ja sain kuulla sydämen sykkeenkin ja nähdä vauvan ensimmäiset vilkutukset. Lääkäri oli täysin vakuuttunut siitä, että synnytän uutena vuotena, keskenmenon riski rv 9 on kuulemma jotain 0,5% luokkaa ja olenhan aiemminkin saanut kaikki keskenmenoni ennen tuota 10. viikon maagista rajaa.
Lomalle lähdettiin siis hyvin mielin ja jatkuvan pahoinvoinnin saattelemana. En kuitenkaan tiedä mitä ensimmäisten lomapäivien aikana tapahtui - ehkä rentouduin paremmin kuin olin kuvitellutkaan - mutta olin lähes koko reissumme ajan hyvin oireeton. Jopa niin oireeton, että olin jo varaamassa tälle viikolle uutta ultra-aikaa (siitä huolimatta, että np-ultraan on 1,5 viikkoa), mutta kotiinpaluu oli sen verran hirveä ja tänään oksettava olo on vaivannut pitkin päivää, että enköhän jaksa sinnitellä tuonne ensi viikon viralliseen ultraan saakka.
Palaavan pahoinvoinnin myötä olen siis jälleen luottavainen ja koen itseni jopa melkein normaaliksi odottajaksi: pohdin jo ihan eri tavalla tulevaa kuin esikoisen odotusaikana, jolloin en vielä viime metreilläkään uskaltanut oikein luottaa siihen, että kaikki voisi päättyä hyvin. En jaksa enää hokea itselleni, että pessimisti ei pety, koska pettyy kuitenkin ja toisaalta haluaisin pystyä nauttimaan tästä raskaudesta edellistä enemmän, varsinkin jos ja kun se jää viimeisekseni.
Vatsaa alkaa olla toden teolla jo vaikea peittää - reissussa en sitä edes enää yrittänyt, koska siellä nyt ei kukaan tuttu tullut kyselemään, että milloin sinulla se laskettu aika on ja juhannuksen jälkeen ajattelin, ettei sille enää ole tarvettakaan. Pari viikkoa jos pukeutuisi vielä kaapuihin ja sitten voisi tulla raskauskaapista ulos. Aivan järkyttävää kyllä, miten raskauskumpu voi näkyä jo näillä viikoilla (tiedän, turvotustahan se on) ja toivottavasti vatsan kasvu hidastuisi jossain vaiheessa eikä turvotuksen väheneminenkään yhtään haittaisi.
Toivottavasti ensi viikolla saadaan hyviä uutisia, siihen asti yritän selvitä pahoinvoinnin kanssa ja juosta vilkkaan, kotiin kesälomalle jääneen taaperon perässä. Aivan kuin olisin jäänyt taas äitiyslomalle; ehkä tosiaan ihan hyvää harjoitusta ensi kevättä ajatellen.
Muistan kans kun kävin neuvolalääkärissä rv10+3 ja lääkäri sanoi, että ”pahin keskenmenon riski on nyt jo takana, voi jo vähitellen huokaista” Onnea jatkoon! :)
VastaaPoistaNiin, minähän en ole tällä 10+ viikolla ole saanut ultralla vahvistusta, että raskaus tosiaan jatkuu normaalisti, mutta np-ultraan on enää reilu viikko ja tänä aamuna laatta lensi taas iloisesti kaaressa, joten melko luottavaisin mielin odottelen ensi viikkoa. :) Kiitos!
Poista