Siirry pääsisältöön

Ikimuistoinen juhannus

Eilen oli jännityksellä odotettu niskaturvotusultra. Viikon alussa ollut paniikkifiilis oli vähän laantunut, kun kivut helpottivat ja parina huonosti nukutun yön jälkeisenä aamuna olin niin pahoinvoiva, että halusin uskoa, että kaikki olisi hyvin.

Ja kaikki oli. <3 Jouduin ultraan yksin, koska mies oli vasta tulossa työmatkalta kotiin ja esikoinen oli hoidossa. Hävetti istua yksin aulassa, jossa kaikki muut olivat pariskuntia. Tuntui, että minua katsottiin säälivästi ja kirosin mielessäni miehen aikatauluja. Mutta heti kun pääsin kätilön huoneeseen ja saimme ruudulle sikiön, joka näytti jo ihan vauvalta, pomppi menemään ja sydän sykki vimmatusti, minua ei enää haitannut olla ultrahuoneessa vain kätilön kanssa. Kävimme rauhassa läpi sormet, varpaat, sydämen, aivot, mahalaukun ja kätilö mittasi niskaturvotuksen (1,2mm eli kaikki kunnossa), kuunteli sydämensykettä (syke oli 154) ja lopuksi otti pää-perämitan. 

Koon suhteen tuli pieni tenkkapoo. Vauva oli jo 5,9cm pitkä eli vastasi viikkoja 12+3. Eilen piti kuitenkin olla vasta 11+6, kuukautisten mukaan vasta 11+5. Olin tästä aivan varma, koska kahdessa alkuraskauden ultrassa vauva vastasi täsmälleen noita viikkoja ja ovulaation induktion ja follikkeliultran vuoksi päivät olisivat suurimmillaankin voineet olla 12+1. Koska kuukautisten perusteella oli menossa vasta rv 11+5, kätilö lähti konsultoimaan lääkäriä ja palasi takaisin sanoen, että laskettua aikaa aikaistetaan. Olin aika yllättynyt ja kysyin moneen otteeseen, että onko se huono merkki, että sikiö onkin muutaman päivän isompi. Kuulemma kokoero tähän suuntaan ei ole yhtään huolestuttavaa ja lähdin tutkimushuoneesta äitiyskortin kanssa, jossa laskettuna aikana on nyt 31.12.2018 (kuka haluaa syntyä tai synnyttää uutena vuotena??).

No, koko illan ihmettelin sitä, ettei sikiön koko vastannut viikkoja, mutta onneksi on olemassa tämä blogi! Esikoisen kohdalla oli nimittäin ollut sama tilanne, mutta olin jo unohtanut koko asian! Silloin kävin nt-ultrassa viikolla 12+0, mutta vauva vastasi viikkoja 12+3 eli kokoeroa oli käytännössä aivan saman verran. Tuolloin laskettua aikaa ei lähdetty muuttamaan, mutta koska äitipolilla laskevat kuukautisten alkamisen mukaan (ovulaation induktiosta huolimatta), eroa tällä kertaa oli juuri tuo 5 päivää, vaikka omien laskujeni mukaan vain 2-4 päivää. Yritän nyt siis ajatella, että koska kaikki oli muuten vauvalla aivan erinomaisesti, muutaman päivän heitto koossa on tuskin mikään kovin merkityksellinen asia. Lisäksi vauvoista aivan pieni osa syntyy laskettuna päivänä, joten päivällä sinne tai tänne ei ole myöskään merkitystä.

 Pienin rakas. <3

Nyt sitten päästään jännäämään kaiken muun lisäksi sitä, että minä vuonna lapsemme syntyy. Sitä ennen ajattelin ottaa ilon irti siitä, että ihan koko aikaa ei enää okseta ja nauttia tästä raskaudesta aivan eri tavalla kuin esikoisen aikaan. Raskauskaapista ulostulemisen aika on än yy tee NYT. Mukavaa juhannusta!

Kommentit

  1. Ihanaa, teidän pienellä kaikki hyvin! ❤ Me joudutaan vielä viikko jännäämään ultraan pääsyä. (Silloin viikkoja kasassa 12+3) Ei vaan millään malttaisi odottaa sinne asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä odotukseen ja tsemppiä ultraan sitten, kun sen aika on! ❤

      Poista
    2. Kiitos❤Vielä kolme yötä ja sitten pääsee kurkkaamaan pienen vointia.

      Poista
  2. Ihanaa, että kaikki on hyvin :) Meillä oli ultra rv 12+4, mutta sikiö vastasi kokoa 13+1. Tästä ei kuulemma kannattanut huolestua enkä sen liiemmin sitten asiaa miettinytkään. On kyllä ihana tunne, että kaikki on hyvin ja uskaltaa alkaa nauttia ja iloita raskaudesta rohkeammin :) Mukavaa juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että jollekin muullekin on käynyt näin, lohduttava uutinen. ❤ Nyt on todellakin aika nauttia!

      Poista
  3. Hieno juttu, että kaikki on hyvin!❤ Mutta apua, reppana yh-äiti!�� Mä en tiedä yhtään yh-äitiä, joka olisi reppana, päin vastoin. Eikö se ole enemmän "reppanaa", ettei mitään voi (olevinaan) tehdä ilman miestä? �� Näin kahden lapsen itsellisenä äitinä kun naurattaa nämä "apua, viikonloppu edessä yh-äitinä, miten ikinä tuun pärjäämään!?". Ei siis pahalla, mut särähti korvaan tuo reppana, kun se on ehkä viimeinen asia, mitä olen, vaikka olenkin yh-äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei ollut missään nimessä tarkoitus dissata - päinvastoin nostan suuresti hattua kaikille yksinhuoltajille! Enkä tietenkään tiedä kaikkien odotusaulassa olleiden elämäntilannetta, selvästi kukaan ei ollut tullut paikalle YKSIN ja tämä harmitti myös minua, kun olisin myös kaivannut mukaan toista aikuista, oli se sitten puoliso tai joku muu tukihenkilö.

      Itse hoidan poikaa viikolla pääosin yksin (mies reissaa työkseen paljon) ja pian hoidettavia on kaksi enkä siltikään vertaisi itseäni koskaan yksinhuoltajaan, ymmärrän kyllä eron. Toivottavasti en pahoittanut kovasti mieltäsi kommentillani. :)

      Poista
  4. Moi! Onnea hyvistä uutisista:) Ja mullakin lapset on ekassa ultrassa olleet muutaman päivän isompia mitä ite oon laskenut/neuvolan mukaan. Esikoinen taisi olla 5 päivää isompi. Mutta parempi niin päin kuiteskin, että on isompi kuin pienempi ja muutenkinhan nuo taitaa yleensä heittää parilla päivällä:)
    Nautihan raskaudestasi ja kesästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Onneksi tajusin kurkata nuo esikoisen tiedot ja kuulostaa tosiaan, että muillakin on ollut kokoeroa juuri tähän suuntaan, joten en ole enää huolissani. :)

      Ihanaa kesää!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heikosti positiivinen

Tänä viikonloppuna piti juoda paljon viiniä, laseittain, jopa pulloittain koska maanantaina on synttärit ja vaikka vanheneminen juuri nyt ahdistaa, toisaalta jos syy juhlaan löytyy, se kannattaa käyttää (yksi oppimistani elämänviisauksista keskenmenomatkalla). Eipä juotu.  Piti testata useammalla tikulla vielä tänään, koska perjantain testaan-nyt-että-voin-juoda-viiniä-vaikka-oireita-ei-ole testeistä toinen näytti negaa ja toinen positiivista. Ylimmäinen on PregCheckin, se on selvä plussa, vaikka menkkojen pitäisi alkaa aikaisintaan huomenna (tänään siis todennäköisesti joko 3+5 tai 3+6). ClearBlue on siitä ihana, että testin tulosta ei tarvitse arvailla.  Sen sijaan alimpana oleva Apteekin Oma Raskaustesti on hyvin heikko positiivinen ja ahdistaa kovasti tällaista keskenmenoihin erikoistunutta naisihmistä. Ei varmaan lupaa raskauden jatkumisen kannalta hyvää, jos testi näyttää tuolta? Keskityn hengittämiseen. Täällä nimittäin ollaan. Jälleen kerran raskaana. Jo neljättä ke

Rv 5+4: leikin loppu?

Näin kauan sitä onnea sitten kesti. Jokaisella kerralla hieman lyhyemmän aikaa. Eiliseen asti kaikki meni hyvin, oireita oli koko ajan enenevässä määrin ja mieli tyyni. Mieli oli yllättävän tyyni myös illalla, kun huomasin, että oireet hiipuvat iltaa kohti vähitellen kokonaan. Siinä missä rinnat olivat hetki sitten kivikovat ja todella kosketusarat, illalla jäljellä oli lättänät ja täysin kivuttomat säkit. Pieni paniikki iski jo siinä vaiheessa, soitin miehelle työmatkalle itkuisen puhelun ja menin nukkumaan. Eipä näille mitään voi. Aamulla odotin pahoinvointia, kipeitä rintoja, vilunväristyksiä. Ei mitään. Tilalla on repivä selkäsärky ja itkuinen mieli: näin tässä jälleen kerran kävi. Oireet ovat poissa, olo mitä parhain ja viime kerrasta déjà vu -tunne. Edellisellä kerralla tämä sama odotti viikolla 6+4, nyt jo viikon aiemmin. Jokaisella kerralla raskaudet jatkuvat lyhyemmän ja lyhyemmän aikaa, eiköhän aika ole jo luovuttaa. Minun kehoni ei jostain lääketieteelle tuntemattomasta

Toinen kolmannes ja oireettomuuden kirouksesta

Tänään on rv 13+0. Ihan hetkeksi on pakko pysähtyä ja miettiä sitä. Suurin osa äitiysoppaista määrittelee juuri tämän viikon alkamisen merkitsevän myös toisen kolmanneksen alkua. Siis että minä - pelkkiä keskenmenoja saanut nainen - olen päässyt toiselle kolmannekselle. Sanattomaksi vetää.  Toki heti ajattelen niin, että todisteena tästähän minulla on vain viikontakainen ultrakäynti. Mistäpä sitä tietää, mitä siellä kehossa on ehtinyt tapahtua tässä viikon aikana. Kuten huomaatte, luotto oman kehon toimintaan niin kuin luonto on sen tarkoittanut on edelleen lähes olematonta. Tuurilla ne laivatkin seilaa. Nyt ollaan täysin neitseellisellä maaperällä: tänne saakka ei olla koskaan päästy enkä siis tiedä, mitä odottaa tai mikä on normaalia. Kehohan nimittäin päätti - varmaan sitten sen toisen kolmanneksen kunniaksi - että nyt on aika luopua raskausoireista. Lauantaina yökin aamulla aiempia viikkoja huomattavasti vähemmän ja jaksoin valvoa lauantai-iltana puoleenyöhön saakka, mikä oli