Siirry pääsisältöön

Selittämätön

Saimme eilen puhelinsoiton yksityisen lääkäriltä, kromosomitestien tulokset olivat tulleet. Toivoin odotin jo huonoja uutisia, mutta lääkärillä ei ollut muuta sanottavaa kuin että meidän kromosomeissa ei ole mitään vikaa, molemmilla kaikki täysin kunnossa.

Nyt minulta on testattu siis tukostaipumusta lukuunottamatta kaikki: kohtu on nesteultrattu, ei poikkeamia. Kohdunkaulan heikkoudesta ei voi olla kysymys, koska keskenmenot eivät todellakaan ala itsestään. Hormoniarvot (kilpirauhanen, prolaktiini, progesteroni) ovat kaikki normaaleja, jopa erinomaisia ja viimeisimpänä kromosomeista ei löytynyt mitään. Elokuun lopussa, kun viimeisimmästä raskaudesta on kulunut 3 kuukautta voidaan testata vielä tukostaipumus, mutta ottaen huomioon, että piikitin koko tämän kolmannen raskauden ajan hepariinia, tukostaipumus tuskin selittää keskenmenoja.

Näin siinä siis käy, että kaiken pitäisi olla kunnossa - tulen helposti raskaaksi ja silti kaikki on aivan pielessä. Yksikään raskaus ei jatku alkua pidemmälle ja syytä siihen ei löydy. Ja kun syytä ei löydy, ei ole hoitoakaan. Musertava ajatus. 




Eilen itkin pitkästä aikaa useaan otteeseen. Olin kai salaa toivonut, että kromosomeista olisi löydetty jotakin, jotta jokin selitys tälle kaikelle olisi löytynyt. Silloin olisin voinut tuudittautua siihen, että kokeillaan seuraavaa hoitoa, katsotaan jos siitä olisi apua. Kyllä me varmasti nytkin kokeillaan seuraavaa hoitoa, mutta koska keskenmenoille ei löydy syytä, kaikki on pelkkää hakuammuntaa. Vieläpä hyvin kallista sellaista.

Haluan pitää tauon nyt myös blogimaailmasta. Moni lapsettomuusblogia kirjoittava on juuri saanut pitkän odotuksen jälkeen plussan testiin ja piinailee hoidoissa, ja tämä kaikki muistuttaa siitä, että me voisimme jatkaa yrittämistä vaikka luomuna - voisin olla raskaana kuukauden päästä, mutta kuka sitä haluaa?? Kuka haluaa toistuvia kaavintoja toinen toisensa jälkeen ja jatkuvia pettymyksiä epäonnistuneista raskauksista? Otamme aikalisän ja palaan asiaan elokuussa, kun käymme ensin kuulemassa, mitä julkisella puolella on meille tarjota. Päätöksiä tehdään elo-syyskuussa jatkosta, mutta nyt on nuoltava haavoja, annettava ajan kulua. Kiitos teille kaikille kannustavista kommenteista ja ihanaa kesää jokaiselle lapselliselle ja lapsettomalle. Toivottavasti palaat lukemaan blogiani syksyllä, rankoissa lapsettomuushoidoissa jos jossain vertaistukea kaivataan.

Eino Leinon Elegiaan on hyvä päättää tänään.

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan! 
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan. 
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin. 
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

Kommentit

  1. <3

    Ystävällisesti,
    A

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä ja voimia.

    (Mulla on toveri, jolla oli myös kolme keskenmenoa eikä mitään erityistä syytä koskaan löytynyt. Sitten kaksi tervettä lasta. Kolmekaan ei siis vielä tarkoita kohtaloa, mutta ymmärrän niin hyvin pelon.)

    Ja aurinkoa kesääsi.

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä ja voimia tulevaan <3
    -hemmiina

    VastaaPoista
  4. Löysin juuri blogisi ja se kosketti todella, minulla myös nyt takana kolme perättäistä keskenmenoa reilun vuoden sisään, viimeisin toukokuussa, kuten sinullakin. Minullakaan eivät Cytotecit toimi eli kolme kaavintaa niin ikään takana. En voi muuta kuin toivottaa voimia, minulle blogisi ainakin antoi tukea, en siis olekaan ainoa tässä tilanteessa.

    VastaaPoista
  5. Voi ei, olen niin pahoillani että joudut kamppailemaan näiden samojen ongelmien kanssa. :( Meitä on valitettavasti muitakin, vaikkei tällaista kohtaloa kenellekään toivoisi. Meillähän kävi vielä niin, että tuo kolmas kaavinta epäonnistui ja minulle tehtiin reilu viikko sitten vielä hysteroskopia eli kohdun kaavinta ja nyt alan vasta pikkuhiljaa toipua fyysisesti tästä kolmannesta keskenmenosta. Siksikin kesä ja tauko tulee tarpeeseen. Te pääsette varmasti nyt kolmen keskenmenon jälkeen myös tutkimuksiin..?

    VastaaPoista
  6. Hei, kannattaisiko tutkia keliakian vasta-aineet verikokeella? Jos ei jo testattu. Keliakia voi myös aiheuttaa keskenmenoja (ja vaikeuttaa raskaaksi tuloakin) ja voi olla oireeton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole testattu ja tällaisesta en ole edes kuullut. Kiitos vinkistä, pitääpä kysäistä lääkäriltä elokuussa!

      Poista
  7. Hei, voimia teille jatkoon ja älkääkä menettäkö toivoa! Itsellä 6 peräkkäistä alkuraskauden keskenmenoa takana, kaikki tutkittu eikä mitään vikaa ole löytynyt. Nyt menossa 7 raskaus ja ensimmäisen lapsen olisi tarkoitus syntyä kuukauden päästä.

    VastaaPoista
  8. Haluan myös kertoa oman tarinani lyhyesti. Keskenmenoja takana viisi ja kaksi elävää lasta. Ennen esikoista sain kaksi keskenmenoa (keskeytynyt ja spontaani) esikoisen jälkeen tuli kolme keskenmenoa putkeen ja jälleen yksi spontaani ja kaksi keskeytyneitä. Olen monet kerrat nähnyt alkion sykkeen ja ollut helpottunut ja onnellinen, mutta musertunut viimeistään np-ultrassa. Yksi keskenmenon kaavinta jouduttiin tekemään kahdesti, kun raskausmateriaalia oli jäänyt kohtuun. Pillereilläkin on alkio yritetty saada ulos ja helvettiä se oli. Minustakin oli uskomatonta kuulua siihen yhteen prosenttiin, joka saa kolme peräkkäistä keskenmenoa. Pääsimme lopulta tutkimuksiin ja mitään syytä ei löytynyt. Olin tuloksista helpottunut. Nyt minulla siis on kaksi lasta viiden keskenmenon jälkeen ja olen todella kiitollinen. Haluan valaa sinuun uskoa, että onnistunut raskaus kohdallasi on vielä mahdollista. Tiedän sydämeni pohjasta miten tuskainen tie keskenmenot ovat. Toivotan sinulle kovasti voimia ja rohkeutta luottaa tulevaan.

    VastaaPoista
  9. minulla 6 keskenmenoa ja 2 lasta. mulla oli tukena minidiperin ja keltauhashormoni vaikka mitään ei löytynyt missään (tukostaipumus, keliakokeet, kromosomit, hormonit jne...) koskaan ei syy selvinnyt, mutta lääkäri antoi noi tueksi alkuraskauteen.

    tsemppiä sinulle! moni täällä tietää millaista se on. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heikosti positiivinen

Tänä viikonloppuna piti juoda paljon viiniä, laseittain, jopa pulloittain koska maanantaina on synttärit ja vaikka vanheneminen juuri nyt ahdistaa, toisaalta jos syy juhlaan löytyy, se kannattaa käyttää (yksi oppimistani elämänviisauksista keskenmenomatkalla). Eipä juotu.  Piti testata useammalla tikulla vielä tänään, koska perjantain testaan-nyt-että-voin-juoda-viiniä-vaikka-oireita-ei-ole testeistä toinen näytti negaa ja toinen positiivista. Ylimmäinen on PregCheckin, se on selvä plussa, vaikka menkkojen pitäisi alkaa aikaisintaan huomenna (tänään siis todennäköisesti joko 3+5 tai 3+6). ClearBlue on siitä ihana, että testin tulosta ei tarvitse arvailla.  Sen sijaan alimpana oleva Apteekin Oma Raskaustesti on hyvin heikko positiivinen ja ahdistaa kovasti tällaista keskenmenoihin erikoistunutta naisihmistä. Ei varmaan lupaa raskauden jatkumisen kannalta hyvää, jos testi näyttää tuolta? Keskityn hengittämiseen. Täällä nimittäin ollaan. Jälleen kerran raskaana. Jo neljättä ke

Rv 5+4: leikin loppu?

Näin kauan sitä onnea sitten kesti. Jokaisella kerralla hieman lyhyemmän aikaa. Eiliseen asti kaikki meni hyvin, oireita oli koko ajan enenevässä määrin ja mieli tyyni. Mieli oli yllättävän tyyni myös illalla, kun huomasin, että oireet hiipuvat iltaa kohti vähitellen kokonaan. Siinä missä rinnat olivat hetki sitten kivikovat ja todella kosketusarat, illalla jäljellä oli lättänät ja täysin kivuttomat säkit. Pieni paniikki iski jo siinä vaiheessa, soitin miehelle työmatkalle itkuisen puhelun ja menin nukkumaan. Eipä näille mitään voi. Aamulla odotin pahoinvointia, kipeitä rintoja, vilunväristyksiä. Ei mitään. Tilalla on repivä selkäsärky ja itkuinen mieli: näin tässä jälleen kerran kävi. Oireet ovat poissa, olo mitä parhain ja viime kerrasta déjà vu -tunne. Edellisellä kerralla tämä sama odotti viikolla 6+4, nyt jo viikon aiemmin. Jokaisella kerralla raskaudet jatkuvat lyhyemmän ja lyhyemmän aikaa, eiköhän aika ole jo luovuttaa. Minun kehoni ei jostain lääketieteelle tuntemattomasta

Toinen kolmannes ja oireettomuuden kirouksesta

Tänään on rv 13+0. Ihan hetkeksi on pakko pysähtyä ja miettiä sitä. Suurin osa äitiysoppaista määrittelee juuri tämän viikon alkamisen merkitsevän myös toisen kolmanneksen alkua. Siis että minä - pelkkiä keskenmenoja saanut nainen - olen päässyt toiselle kolmannekselle. Sanattomaksi vetää.  Toki heti ajattelen niin, että todisteena tästähän minulla on vain viikontakainen ultrakäynti. Mistäpä sitä tietää, mitä siellä kehossa on ehtinyt tapahtua tässä viikon aikana. Kuten huomaatte, luotto oman kehon toimintaan niin kuin luonto on sen tarkoittanut on edelleen lähes olematonta. Tuurilla ne laivatkin seilaa. Nyt ollaan täysin neitseellisellä maaperällä: tänne saakka ei olla koskaan päästy enkä siis tiedä, mitä odottaa tai mikä on normaalia. Kehohan nimittäin päätti - varmaan sitten sen toisen kolmanneksen kunniaksi - että nyt on aika luopua raskausoireista. Lauantaina yökin aamulla aiempia viikkoja huomattavasti vähemmän ja jaksoin valvoa lauantai-iltana puoleenyöhön saakka, mikä oli