Tänään vaihtui 6. raskausviikko. Aika tuntuu menevän toisella (viidennellä?) kierroksella paljon nopeammin kuin aiemmin. Taapero pitää kiireisenä, samoin työt.
Reissun jälkeen olin huolissani oireiden puuttumisesta. No, keskiviikkona tuttu kuvotus palasi eikä ole lähtenyt enää sen jälkeen. Kahtena yönä olen noussut syömään, koska pahoinvointi ei ole antanut enää nukahtaa ja aamuisin yökin ennen kuin saan ruokaa suuhun. Iltapäivisin olen ollut käytännössä oireeton, iltaisin taas väsyttää jo kahdeksalta (toki yöllisillä heräämisillä on varmasti osansa tähän).
Nivusia jomottaa edelleen välillä todella kovaa ja toisin kuin edellisessä raskaudessa, palelen varsinkin iltaisin aivan hirveästi. Normaalisti nukun pelkissä alusvaatteissa, nyt olen kömpinyt illalla miehen viereen pitkähihaisessa yöpaidassa ja kaivautunut kahden untuvapeiton alle vain herätäkseni edelleen siihen, että palelee.
Tänään alkoi myös särkeä pahaenteisesti oikeaa ohimoa, voi älä anna migreenin tulla vieraaksi tähän raskauteen.
Haluaisin kuitenkin uskoa, että lisääntyneet oireet ovat merkki siitä, että kaikki on kunnossa. Voisin tehdä vielä kerran Clearbluen digitestin ja tarkistaa, että ovatko viikkomäärät kasvaneet, mutta toisaalta varasin ensimmäisen varhaisultran jo kahden viikon päähän perjantaille, joten ehkä jaksan odottaa rauhassa sinne saakka. Raskaustestithän eivät myöskään kerro keskenmenosta mitään (positiivisia raskaustestejä olen saanut jopa viikkoja kaavinnan jälkeen), joten mielestäni testaaminen tässä vaiheessa on turhaa.
Olo on melko luottavainen. Oireet ovat yhtä voimakkaat kuin esikoisen odotusaikana ja tämä raskaus muistuttaa muutenkin kaikilta osin ensimmäistä onnistunutta raskautta eikä keskenmenneitä. En kuitenkaan halua tuudittautua siihen, että kaikki menisi varmasti hyvin - ehkä se keskenmenokaan ei vain enää tunnu samalla tavalla maailmanlopulta, kun kotona häärii jo se yhden onnistuneen raskauden lopputulos.
Paljon saa vettä virrata Suomen joissa ennen kuin uskallan sanoa, että kuivilla ollaan (voiko raskausaikana koskaan sanoa niin?), mutta nyt elän päivä kerrallaan ja nautin joka kerta siitä, kun oksettaa.
Syntyisikö meille vuodenvaihteessa vauva?
Reissun jälkeen olin huolissani oireiden puuttumisesta. No, keskiviikkona tuttu kuvotus palasi eikä ole lähtenyt enää sen jälkeen. Kahtena yönä olen noussut syömään, koska pahoinvointi ei ole antanut enää nukahtaa ja aamuisin yökin ennen kuin saan ruokaa suuhun. Iltapäivisin olen ollut käytännössä oireeton, iltaisin taas väsyttää jo kahdeksalta (toki yöllisillä heräämisillä on varmasti osansa tähän).
Nivusia jomottaa edelleen välillä todella kovaa ja toisin kuin edellisessä raskaudessa, palelen varsinkin iltaisin aivan hirveästi. Normaalisti nukun pelkissä alusvaatteissa, nyt olen kömpinyt illalla miehen viereen pitkähihaisessa yöpaidassa ja kaivautunut kahden untuvapeiton alle vain herätäkseni edelleen siihen, että palelee.
Tänään alkoi myös särkeä pahaenteisesti oikeaa ohimoa, voi älä anna migreenin tulla vieraaksi tähän raskauteen.
Haluaisin kuitenkin uskoa, että lisääntyneet oireet ovat merkki siitä, että kaikki on kunnossa. Voisin tehdä vielä kerran Clearbluen digitestin ja tarkistaa, että ovatko viikkomäärät kasvaneet, mutta toisaalta varasin ensimmäisen varhaisultran jo kahden viikon päähän perjantaille, joten ehkä jaksan odottaa rauhassa sinne saakka. Raskaustestithän eivät myöskään kerro keskenmenosta mitään (positiivisia raskaustestejä olen saanut jopa viikkoja kaavinnan jälkeen), joten mielestäni testaaminen tässä vaiheessa on turhaa.
Olo on melko luottavainen. Oireet ovat yhtä voimakkaat kuin esikoisen odotusaikana ja tämä raskaus muistuttaa muutenkin kaikilta osin ensimmäistä onnistunutta raskautta eikä keskenmenneitä. En kuitenkaan halua tuudittautua siihen, että kaikki menisi varmasti hyvin - ehkä se keskenmenokaan ei vain enää tunnu samalla tavalla maailmanlopulta, kun kotona häärii jo se yhden onnistuneen raskauden lopputulos.
Paljon saa vettä virrata Suomen joissa ennen kuin uskallan sanoa, että kuivilla ollaan (voiko raskausaikana koskaan sanoa niin?), mutta nyt elän päivä kerrallaan ja nautin joka kerta siitä, kun oksettaa.
Syntyisikö meille vuodenvaihteessa vauva?
Ihania uutisia, kun viiveellä luin postauksiasi! Hirmuisesti onnea sinne! <3 :)
VastaaPoistaKiitos! Toki niin alussa ollaan ettei mitään varmuutta mistään ole... Päivä kerrallaan. :)
Poista