Siirry pääsisältöön

Tekstit

On poika syntynyt meille

Niin vain kävi, että saimmekin toisen poikamme syliin jo reilu viikko sitten, 19.12. Siinä missä odottelimme uuden vuoden vauvaa, hän päättikin alkaa syntymään rv 38+1 ja lopulta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä reilu viikko sitten näki päivänvalon, juuri sopivasti ennen joulua.  Olin käsittämättömän onnellinen, kun viikon kestäneet ennakoivat oireet pitivät paikkansa ja synnytys käynnistyi keskiyöllä itsestään, ensin kivuliailla supistuksilla ja parin tunnin päästä siitä menikin jo vedet. Jorviin ehdin juuri ennen vesien menoa ja aamuun mennessä hieman laantuneet supistukset saatiin uudelleen käyntiin pienellä Cytotec-murusella. Olin koko iltapäivän kivuliaista supistuksista huolimatta hyvin skeptinen alatiesynnytyksen suhteen ja valmistauduin henkisesti sektioon. Iltaa kohden näytti kuitenkin siltä, että kehoni osasi kuin osasikin hommansa - omat supistukset voimistuivat, aukenin sentti sentiltä kohti tuota maagista kympin rajaa ja puoleenyöhön mennessä olin täysin auki. Siitä
Uusimmat tekstit

Synnytystapa-arvio ja muita kuulumisia

On varmasti aika lopetella tämä blogi, koska en haluaisi aloittaa jokaista kirjoitusta pahoittelemalla sitä, että aikaa on mennyt taas monta viikkoa. Ajattelin kuitenkin päivitellä vielä näin toisen lapsen syntymään saakka hieman meidän kuulumisia ja mistä sitä tietää, jos äitiyslomalla iskisi kirjoitusvimma. Päivät ehtivät kääntyä marraskuusta joulukuuksi ja täällä eletään raskausviikkoa 36+3. Kävin maanantaina rv 36+0 synnytystapa-arviossa ja lääkärin ja kätilön kanssa yhdessä tehtiin synnytyssuunnitelmaa. Vauvalla oli kaikki hyvin, mutta sen verran iso poika sieltä on tulossa (maanantain painoarvio oli 3,3-3,4kg ja lääkäri arvioi, että kuukauden päästä paino on varmasti yli neljän kilon), että päädyimme kuitenkin ns. takaporttisektioon. Odotellaan nyt vielä rauhassa tämä joulukuu, josko synnytys käynnistyisi itsestään ja jos ei, rv 40+4 eli uuden vuoden puolella minua odottaa suunniteltu sektio. Tämä siksi, että edellisen sektion takia käynnistystä ei suositella enkä kyllä sellais

Ra(s)kas raskaus

Tänään eletään rv 30+1. Viimeinen neljännes on virallisesti alkanut ja 10 viikon kuluttua vauva voi olla jo syntynyt. Tai sitten ei, voi olla, että tässä kärvistellään vielä 12 viikkoa. Tämän toisen (viidennen) raskauden viimeinen kolmannes on ollut selvästi esikoisen kolmannesta hankalampi. Henkisesti voin edelleen hyvin, mutta fyysisesti alkaa olla kaikenlaista kremppaa. Maha on nyt suunnilleen yhtä suuri kuin esikoisesta ihan loppuvaiheessa ja jäljellä olisi vielä 2+ kuukautta laskettuun aikaan. Koska maha on iso, se painaa, kaikenlaisia selkä- ja lantiokipuja on käytännössä koko ajan ja närästys on infernaalista. Vauva on ollut oikein aktiivinen kohdussa, mutta tuntuu, että kaipaisin paljon enemmän lepoa kuin mitä nyt esikoisen hoidolta ja yöllisiltä seikkailuilta saan. Lisäksi esikoisen uhmaikä, joka alkoi mielestäni jo alkuvuonna, on vain pahentunut tässä viimeisen kuukauden aikana ja tätä nykyä meillä taistellaan aivan kaikesta: syömisestä, nukkumisesta, vaatteiden pukemises

Viimeisen kolmanneksen kynnyksellä

Radiohiljaisuudesta moi! Niin vain vilahti syyskuu ohi - maanantaina alkaa jo lokakuu ja alkaneet opinnot ovat pitäneet minut niin kiireisenä, että raskaus on ollut ajatuksissa jopa taka-alalla. Monta kertaa olen miettinyt, että pitäisi laittaa jotain ajatuksia blogiin. Mutta tuntuu, että kirjoitettavaa ei ole oikein ollut. Tänään on rv 26+5 ja pystyn (onneksi) elämään täysin normaalia elämää. Satunnaisia harjoitussupistuksia ja lantiokipuja lukuunottamatta arki rullaa normaalisti ja toivottavasti näin jatkuu myös, kun reilun viikon päästä pyörähtää käyntiin viimeinen kolmannes. Olen keskittynyt tässä kuussa jälleen kaikkeen muuhun kuin tulevaan vauvaan: opintoihin, esikoiseen, arjen pyörittämiseen. Vauva kulkee menossa mukana ja koska oma vointi on edelleen suhteellisen hyvä, huomaan, että syksy on jo pitkällä ja laskettuun aikaan on enää 3 kuukautta. On siis mahdollista, että vauva on sylissä jo ennen vuoden loppua ja siihen tuntuu olevan yllättävän lyhyt aika.  Edelleen jaksan i

Supistaa

Rv 23+2 täällä moi ja nyt voin sitten sanoa, että raskaus alkaa tuntua. Kirjaimellisesti. Aloitin tällä viikolla vihdoin kunnolla opintovapaan aikana tekemäni opinnot. Todella pitkä kesätauko on ohi ja olo sen mukainen. Kesällä ehdin rentoutua, levätä voinnin mukaan ja ajattelin, että kylläpä olen helpolla päässyt tässä raskaudessa. Ehkä juuri siksi, koska kiire ja stressi ovat loistaneet poissaolollaan?  Nyt tilanne on eri. Olen joutunut kiirehtimään paikasta toiseen tässä kolmen päivän ajan, kävellyt pitkiäkin matkoja raahaten tavaroita mukana ja päivät ovat olleet pitkiä. Iltaisin tietysti vielä peruskuviot esikoisen kanssa. Harjoitussupistukset alkoivat heti maanantai-iltana eivätkä nyt oikein hellitä. Koko ajan kiristää, yöllä tuntuu etten saa levättyä kun maha kovettuu vähän väliä ja närästys vaivaa erityisesti iltaisin. Onneksi meno rauhoittuu tämän ensimmäisen hektisen viikon jälkeen, mutta vähän mietityttää tämä syksy ja se, miten jaksan vielä neljä pitkää kuukautta, jos h

Maaginen raskausviikon 22 raja

Vaikka tämä toinen (viides) raskaus on ollut hyvin erilainen kuin esikoisen odotus, odotin silti tuota raskausviikon 22 täyttymistä. Nyt syntymätön lapsemme ei voi mennä enää kesken ja näiltä viikoilta lähtien äitiyspolilla ei suhtauduta mahdollisiin ongelmiin enää "emme valitettavasti voi tehdä mitään" -asenteella. Raskausviikolla 17 esikoinen uhmakohtauksessaan tönäisi mahaani niin, että sain muutaman kivuliaan supistuksen ja silloin äitiyspolille soittaessani kätilö totesi vain, että vaikka sikiö lähtisikin tämän seurauksena syntymään, he eivät tilanteelle mitään voisi ja siksi tarkistukseen tuleminenkin on turhaa. Nyt niin ei onneksi enää ole. Kävin eilen neuvolassa ja sain raskaustodistuksen. Nyt voimme sitten hakea äitiysavustusta, äitiys- ja vanhempainrahaa ja lapsilisää. Päätimme, että emme ota tällä kertaa äitiyspakkausta, vaan otamme avustuksen rahana. Olen käynyt tässä elokuussa läpi kaikki esikoisen vaatteet, niitä on joka koossa (56-92) niin reilusti, että tarv

Poikien äiti

Kirjoitan tänään aiheesta, joka ei mielestäni oikeasti kuulu lapsettomuus- tai keskenmenoblogiin. Meitä ja teitä on niin paljon, ihmisiä, naisia, miehiä, jotka toivoisivat vauvaa syliin kärsien suunnattomia tuskia, koska raskaus ei ala tai raskaudet päättyvät keskenmenoon. Jos raskaus vihdoin saa alkunsa ja jatkuu alkua pidemmälle, tärkeintä on saada elävä ja terve lapsi syliin ja tällöin lapsen sukupuolella ei ole mitään väliä. Jos siis elät juuri tuota tuskaista elämänvaihetta, jossa haluaisit lapsen - tytön, pojan, inter- tai muunsukupuolisen - niin älä lue pidemmälle. Tänään nimittäin ajattelin hieman raapaista pintaa aiheesta, mitä on saada kuulla olevansa äiti pienille pojille. Uskon, että myös tyttöjä saaneet äidit voivat samastua aiheeseen, vaikkakin tyttöjen äidit tuskin saavat yhtä paljon pahoittelevia katseita ja kommentteja, ehkä ennemminkin tyttöjen isät.  Tänään eletään rv 21+2. Vauvan liikkeet tuntuvat yhä vahvempina ja yhä useammin, vatsa kasvaa ja kaikki vaikuttaa