Siirry pääsisältöön

Tekstit

8. raskausviikko

Aika kuluu tässä viidennessä raskaudessa todella paljon nopeammin kuin kertaakaan tätä aiemmissa. Ehkä se johtuu siitä, että päivät ovat niin täynnä tekemistä: töitä, lapsenhoitoa, kotitöitä, yleistä aikataulujen kanssa säätämistä. Ehdin murehtia raskauden jatkumista, oireita tai niiden puuttumista hyvin vähän, kun koko ajan on kiire. On myös helpompaa olla raskaana, kun takana on yksi onnistunut raskaus - toisaalta tuntuu, että ehkä tämäkin voi onnistua kun edellinenkin onnistui ja toisaalta keskenmeno ei tunnu samalla tavalla maailmanlopulta, koska kotona on jo yksi lapsi, vaikka tietysti iso suru olisikin. 

Kiireen kääntöpuolena on se, etten ehdi levätä ollenkaan. Ja se on oikeasti iso ongelma oman voinnin kannalta. Pahoinvointi vaivaa pitkin päivää, mutta töissä on silti käytävä. Esikoista odottaessa jaksoin töissä, kun odotin vain sitä, että pääsen loppuillaksi sohvalle makaamaan. No, nythän kiiruhdan töistä kotiin ja äkkiä lasta hakemaan ja sitten ulkoillaan (ja tottakai nämä läm…
Uusimmat tekstit

All is well

Niinpä vain näkyi aamun ultrassa pieni 10-millin mittainen ihmisen alku, yksi läpättävä sydän ja koko täysin viikkoja 7+0 vastaten.

Olen niin onnellinen, vaikka onhan tämä vasta ensimmäinen erävoitto. Varasin saman tien ajan kahden viikon päähän eli rv 9+0 ultraan, koska kuten ultraava lääkäri sanoi, toistuvien keskenmenojen paras hoitomuoto on TLC ja näin se taitaa olla. Jatkan nyt keltarauhashormonia ja mini-ASAn ottamista, keltarauhasta syön aina tuonne rv 11-12 saakka ja aspiriinia raskausviikolle 20. Laskettu aika on 4.1.2019, jos sinne asti päästään ja kaikki menee hyvin.

Toivotaan, että kuvotus jatkuu ja vuodenvaihteessa meidän kolmen tiimistä tulee neljä. Hyvin vaikea on uskoa, että näin helposti vain meille annettaisiin toinen onnistunut raskaus putkeen, mutta yritän nauttia tästä hetkestä ja olla maalamatta piruja seinille. 

Nyt kun jaksaisi vielä pari viikkoa töissä, niin sitten pääsisi ansaitulle kesälomalle ja pidättelemään oksennusta työpaikan sijaan kotisohvalle. 

Siellä se…

Helle ja alkuraskaus

Anteeksi hiljaiseloni, täällä eletään rv 6+3. 

Viimeisen postauksen jälkeen oireet ovat taas palanneet, hiipuen välillä lähes olemattomiin ja palanneet sitten taas jälleen. Yritän luottaa siihen, että kyseessä on normaali oireiden vaihtelu näin alkuraskaudessa.

Kestokuvotus alkoi aika lailla tasan 6+0. Sitä ei pääse nyt karkuun oikein ollenkaan - aamulla kuvottaa, ennen ruokaa kuvottaa vielä enemmän, ruuan jälkeen on hetken hyvä olo ja sitten se taas palaa. Illalla ennen nukkumaanmenoa vasta kuvottaakin ja yöllä herään hikisenä pahaan oloon. Voi tätä autuutta. Silti olen onnellinen: ehkä kuvotus kertoo siitä, että kaikki on hyvin.

Tänä viikonloppuna alkanut ennätyksellinen toukohelle ei oikein auta tilannetta. Kuumuus vahvistaa oireita ja pahoinvointi pysyisi parhaiten poissa syömällä jatkuvasti, mutta kuka tällaisessa kuumuudessa haluaa syödä? On myös hyvin erilaista kärsiä raskauspahoinvoinnista, kun kotona vipeltää loppumattomalla energialla varustettu taapero. En pääse lepäämään sill…

Ahdistuksen paluu

Tällä hetkellä harmittaa koko raskaus.

Olen ollut todella oireeton jo monta päivää. Enää en voi sanoa millään mittapuulla, että tämä raskaus muistuttaisi esikoisen odotusaikaa - ei, mielessä pyörivät kolmen-neljän vuoden takaiset keskenmenneet raskaudet ja niiden oireettomuus juuri samassa vaiheessa.

Viime viikolla minua paleli iltaisin, jouduin ravaamaan vessassa ja heräsin kahtena yönä syömään. Nyt kaikki nuo oireet ovat poissa: kuvottanut minua ei ole kolmeen päivään, voin pitää pitkiäkin taukoja ruokailuissa ilman hätää ja yöt nukun ilman tarvetta nousta vessaan tai syömään pahoinvoinnin takia. Lisäksi eilen alkoi samanlainen riistävä alaselkäkipu kuin muissakin keskenmenneissä raskauksissa.

Tiedän liian hyvin, mitä oireiden hiipuminen - ei äkillinen häviäminen vaan asteittainen hiipuminen - tarkoittaa. Sitä, että kohdussa tuskin on enää mitään eläväksi kelpaavaa. Varhaisultraan on vielä kymmenen päivää. Kymmenen pitkää päivää on kärvisteltävä tämän oireettomuuden kanssa. Surettaa…

Plussan jälkeen

Tänään vaihtui 6. raskausviikko. Aika tuntuu menevän toisella (viidennellä?) kierroksella paljon nopeammin kuin aiemmin. Taapero pitää kiireisenä, samoin työt.

Reissun jälkeen olin huolissani oireiden puuttumisesta. No, keskiviikkona tuttu kuvotus palasi eikä ole lähtenyt enää sen jälkeen. Kahtena yönä olen noussut syömään, koska pahoinvointi ei ole antanut enää nukahtaa ja aamuisin yökin ennen kuin saan ruokaa suuhun. Iltapäivisin olen ollut käytännössä oireeton, iltaisin taas väsyttää jo kahdeksalta (toki yöllisillä heräämisillä on varmasti osansa tähän).

Nivusia jomottaa edelleen välillä todella kovaa ja toisin kuin edellisessä raskaudessa, palelen varsinkin iltaisin aivan hirveästi. Normaalisti nukun pelkissä alusvaatteissa, nyt olen kömpinyt illalla miehen viereen pitkähihaisessa yöpaidassa ja kaivautunut kahden untuvapeiton alle vain herätäkseni edelleen siihen, että palelee.

Tänään alkoi myös särkeä pahaenteisesti oikeaa ohimoa, voi älä anna migreenin tulla vieraaksi tähän raskaut…

Vappuyllätys

Taidan toistaa itseäni.

Kuten edellisessä postauksessa totesin, tarkoitus oli tehdä torstaina, päivää ennen virallista testipäivää raskaustesti, todeta, että hukkaan meni tämäkin ovulaation induktio ja lähteä Keski-Eurooppaan viettämään pitkää vappuviikonloppua miehen, pojan ja miehen vanhempien kanssa. Olin ajatellut jälleen kerran nauttia lasin jos toisenkin valkoviiniä helteisessä (!) illassa.

No, toisin kävi. Torstaiaamuna liian kirkkaassa kylpyhuoneen valossa kello viiden aikaan aamuyöstä heräsin näkyyn, jossa Clearbluen raskaustestiin piirtyi selvä plussa ja heti perään PregCheckin raskaustestiin ilmestyi selvä toinen viiva. Ei mitään haamuja, joita olisi pitänyt valon alla erikseen tarkastella vaan täysin selkeät plussat. Menin miehen viereen makaamaan, en tietenkään nukkunut enää silmäystäkään sen jälkeen.

Perjantaina, virallisena testipäivänä ja laskujeni mukaan raskausviikolla 4+0 tein vielä Clearbluen digitestin ja sain seuraavan tuloksen:


Olin aika yllättynyt, että digitesti n…

Ankeita päiviä

Piinapäivien sijaan on ollut aika ankeaa. Tai no valehtelen hiukan. Muuten elämässä menee itse asiassa todella hyvin, on monta asiaa olla onnellinen juuri nyt (ja ihana pieni 1v9kk-ikäinen poika on yksi niistä!). Mutta vauvaprojekti #2 polkee paikallaan. En ole jaksanut piinailla, koska jo viime viikon lopusta saakka on tuntunut siltä, että menkat saattaisivat alkaa hetkenä minä hyvänsä.

Eilen ja tänään jomotus alaselässä ja nivusissa on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, etten jaksaisi edes testata. Mutta haluan lopettaa Terolutit heti, kun tiedän, että plussa ei ole enää mahdollinen, jotteivät ne ainakaan siirtäisi kuukautisten alkamista turhaan. Ajattelin kaivaa tikun esille huomisaamuna, virallinen testipäivä olisi vasta perjantaina, mutta kyllähän raskaus testissä huomenna näkyisi jos olisi näkyäkseen. Plussaan en usko sekuntiakaan. Mitään raskausoireita ei ole, kaikki menkkaoireet sen sijaan ovat: munasarjoihin sattuu, alaselkää särkee ja naama kukkii (yäk).  

Totesimme viime fol…