Keskenään

Radiohiljaisuudesta moi! Niin vain vilahti syyskuu ohi - maanantaina alkaa jo lokakuu ja alkaneet opinnot ovat pitäneet minut niin kiireisenä, että raskaus on ollut ajatuksissa jopa taka-alalla. Monta kertaa olen miettinyt, että pitäisi laittaa jotain ajatuksia blogiin. Mutta tuntuu, että kirjoitettavaa ei ole oikein ollut. Tänään on rv 26+5 ja pystyn (onneksi) elämään täysin normaalia elämää. Satunnaisia harjoitussupistuksia ja lantiokipuja lukuunottamatta arki rullaa normaalisti ja toivottavasti näin jatkuu myös, kun reilun viikon päästä pyörähtää käyntiin viimeinen kolmannes. Olen keskittynyt tässä kuussa jälleen kaikkeen muuhun kuin tulevaan vauvaan: opintoihin, esikoiseen, arjen pyörittämiseen. Vauva kulkee menossa mukana ja koska oma vointi on edelleen suhteellisen hyvä, huomaan, että syksy on jo pitkällä ja laskettuun aikaan on enää 3 kuukautta. On siis mahdollista, että vauva on sylissä jo ennen vuoden loppua ja siihen tuntuu olevan yllättävän lyhyt aika.  Edelleen jaksan i

Rv 23+2 täällä moi ja nyt voin sitten sanoa, että raskaus alkaa tuntua. Kirjaimellisesti. Aloitin tällä viikolla vihdoin kunnolla opintovapaan aikana tekemäni opinnot. Todella pitkä kesätauko on ohi ja olo sen mukainen. Kesällä ehdin rentoutua, levätä voinnin mukaan ja ajattelin, että kylläpä olen helpolla päässyt tässä raskaudessa. Ehkä juuri siksi, koska kiire ja stressi ovat loistaneet poissaolollaan?  Nyt tilanne on eri. Olen joutunut kiirehtimään paikasta toiseen tässä kolmen päivän ajan, kävellyt pitkiäkin matkoja raahaten tavaroita mukana ja päivät ovat olleet pitkiä. Iltaisin tietysti vielä peruskuviot esikoisen kanssa. Harjoitussupistukset alkoivat heti maanantai-iltana eivätkä nyt oikein hellitä. Koko ajan kiristää, yöllä tuntuu etten saa levättyä kun maha kovettuu vähän väliä ja närästys vaivaa erityisesti iltaisin. Onneksi meno rauhoittuu tämän ensimmäisen hektisen viikon jälkeen, mutta vähän mietityttää tämä syksy ja se, miten jaksan vielä neljä pitkää kuukautta, jos h