Haimme eilen äitiysavustusta. Ja äitiysrahaa. Ja vanhempainrahaa. Lisäksi vielä lapsilisää. Toissapäivänä minulle myönnettiin vuoden 2017 kesäkuun alkuun äitiyslomaa töistä. Sain kuulla, että työnantaja maksaa minulle täyttä palkkaa ensimmäiset 72 päivää. Mikä ihana yllätys ja samalla jotenkin niin merkityksetön - kaikki ajatukset ovat vauvan hyvinvoinnissa, ei raha-asioissa. Siis mitä, minäkö äitiyslomalle? Lapsilisää syntymättömälle lapselle? Eikö tämä ole nyt sitä pahinta mahdollista huonon onnen manausta - anoa lomaa ja tavarakasaa ihmiselle, joka on ja samalla ei ole vielä tässä maailmassa? Toisaalta, ikuisuuksiin ei näitä käytännön asioita voi lykätä (vaunuostokset saavat odottaa hetken vielä). Mutta tuntuuhan se oudolta . Nyt sitten odotellaan Kelan vastausta ja erityisesti ilmoitusta äitiyspakkauksen saapumisesta lähipostiin. Ehkä se tekee taas hieman konkreettisemmaksi ajatuksen äidiksi tulemisesta. Aika menee yhtäaikaa kamalan hitaasti ja kamalan nopeasti. Tänään on rv ...
Pikkulapsiarkea ja vauvahaaveita keskenmenoista ja lapsettomuudesta huolimatta.