Keskenään

Terveisiä Kätilöopiston lapsivuodeosastolta! Ihana, terve poikamme syntyi perjantain ja lauantain välisenä yönä pitkällisten käynnistysyritysten jälkeen sektiolla ja nyt yhteistä elämää on takana pian kolme vuorokautta.  Lähdimme torstaina 21.7. Kätilöopistolle tarkistukseen vauvan liikuttua aamuyöstä vähän ja sydänkäyrällä vauvan sykkeet hetkellisesti laskivat ja tuolloin ultraava lääkäri teki päätöksen, että koska raskausviikot olivat täynnä (tuolloin rv 39+2), jäin saman tien osastolle ja synnytys laitettiin käyntiin ballongilla. Vielä samana iltana päästiin puhkaisemaan kalvot ja siirryimme synnytyssaliin, jossa synnytys ei kuitenkaan useista oksitosiinikierroksista huolimatta käynnistynyt odotetulla tavalla ja perjantain ja lauantain välisenä yönä teimme vihdoin päätöksen sektiosta. Pieni leijonapoikamme syntyi hetki keskiyön jälkeen 23.7. rv 39+4. Paljon on kerrottavaa ja jaettavaa kanssanne rakkaat lukijat, mutta nyt keskityn hetken tutustumaan uuteen pieneen poikaamme ja to

Ei mitään uutta vauvarintamalta.  Viimeinen viikko ennen laskettua aikaa alkoi eilen (tänään siis rv 39+1) ja yhtä aikaa kun olen maailman kiitollisin siitä, että olemme päässeet tänne saakka ja tiedän, että vauva on sylissä hyvinkin pian, ahdistus kasvaa päivä päivältä.  Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tämä vauva ei synny koskaan. Tiesin, että odotus käy loppua kohden raskaammaksi fyysisesti ja eritoten henkisesti, mutta aina tähän viikkoon saakka jaksoin olla positiivisella mielellä. Vaikka laskettuun aikaan on vielä se kuusi päivää, pelko siitä, että kroppani ei jälleen kerran osaa toimia niin kuin pitäisi eli käynnistää synnytystä itse hiipii mieleen lähes päivittäin. Kaikki sanovat, että vauva voi alkaa syntyä ihan yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroituksia, mutta itsestä koko syntymä tuntuu jo ihan utopistiselta. Alkaa tuntua lähes varmalta, että joudumme käynnistykseen ja koska tiedän siihenkin liittyvät riskit, pelkään, että tämäkin kerta menee sen kaikkein vaikeimman ka

Terveisiä maasta, jossa aika on pysähtynyt! Kuulin aika monen suusta raskausviikkojen 30 käännyttyä, että odotus alkaa todella tuntua odotukselta suunnilleen rv 38 tienoilla. Tänään on rv 38+2 ja let me tell you, nämä tyypit tiesivät mistä puhuivat. Yksi tunti tuntuu kokonaiselta päivältä ja viime viikosta on ehkä... vuosi? Yritän edelleen keksiä tekemistä. Näen ystäviä, katson leffoja, en mene iltaisin nukkumaan ajatellen, että ehkä ensi yönä. Yritän ajatella, että vielä ei ole edes vauvan aika syntyä, laskettuun aikaanhan on ruhtinaalliset 12 päivää. Tiedän, että jos odotus alkaa tuntua raskaalta nyt, se muuttuu lähes sietämättömäksi lasketun ajan jälkeen. Asiaa ei kuitenkaan helpota yhtään se, että kulunut viikko on ollut täynnä ennakoivia merkkejä - tai niin ainakin google ja neuvolan terveydenhoitaja sanovat. Viime perjantain jälkeen kärsin koko viikonlopun ripulista ja alkuviikosta olin jo niin epätoivoinen, että jätin raudansyönnin hetkeksi ajatellen, että se laittoi mahan

Tänään eletään raskausviikkoa 37+3. Tämä koko viikko on ollut hyvin erilainen kuin aiemmat viimeisen kolmanneksen viikot tai koko raskaus - olen nimittäin vihdoin päässyt kokemaan kivuliaita supistuksia. Olo on ollut maanantaista lähtien jotenkin outo - ei mitään suurensuurta muutosta entiseen, mutta olen ollut vähän off . Kiristelyä alavatsalla, hieman menkkamaisia tuntemuksia ja vauva on ollut aivan superaktiivinen kohdussa aina tiistaista lähtien. Lisäksi vatsa on toiminut paremmin ja useammin kuin kertaakaan koko raskauden aikana (TMI tiedän). Mies oli viimeisellä ulkomaan työmatkalla tiistaista keskiviikkoyöhön ja vähän jo jännitti, että jospa kaikki menisi kotona hyvin. Ei onneksi tullut merkkejä alkavasta synnytyksestä. Kunnes eilen illalla aivastin ja tunsin, miten pikkuhousut menivät hetkessä märiksi. Vessaan tutkimaan tilannetta ja housuissa oli noin puoli desiä täysin kirkasta ja hajutonta nestettä . Yhden ystäväni synnytys käynnistyi korkealla vedenmenolla (eli lapsived

Olen tuntenut vauvan liikkeitä jo viikoilta 16+. Monet sanovat, että kyseessä ei varmasti ollut sikiö, mutta itse pystyin omasta mielestäni erottamaan vauvan liikkeet tuolloin jo ihan selvästi ja tässä kannassa pysyn. Viikko viikolta liikkeet vahvistuivat, muuttuivat kuplista selkeiksi potkuiksi ja rv 30+ jälkeen luinen pallo eli peppu on työntänyt itseään vatsanahkan läpi milloin mistäkin kohtaa ja jalat ovat työntyneet kylkiluiden väliin. Olen tottunut siihen, että lapsi liikkuu päivittäin ja paljon liikkuukin ja se on tuonut minulle uskoa ja luottoa siihen, että raskaus jatkuu ja kaikki on hyvin. Tiistain pelkopolikäynti muuttui silti todella yllättäen paniikki-itkuun torstai-iltaan mennessä. Vaikka paria päivää aiemmin oli todettu kaiken olevan hyvin, koko torstaipäivän vauva liikkui vähän ja ne vähäiset liikkeet jotka tunsin, olivat paljon aiempaa himmeämpiä. Ei puhettakaan kunnon potkuista, jotka olivat heiluttaneet koko mahaa puolelta toiselle. Illalla nukkumaan käydessä olin