Poikamme täyttää tänään neljä viikkoa ja ensi viikon tiistaina tulee tasan kuukausi täyteen! Aika tuntuu nyt suorastaan kiitävän - juurihan me saavuttiin laitokselta kotiin ja nyt meillä asustaa pieni ihminen, joka vie aikaa, tilaa, yöunet, syö rinnat verille ja on varastanut vanhempiensa sydämen lopullisesti. Ihana rakkauspakkaus, jota kauan odotettiin ja rakastettiin jo ennen kuin hän edes ilmoitti tulostaan. Aiemmat keskenmenot värittivät koko tätä neljättä raskautta ja loppuun asti pelkäsin, että joku menisi pieleen. Kävin purkamassa pelkojani psykologinkin pakeilla ja koko ajan mieli tähtäsi siihen hetkeen, kun vauva syntyy. Ajattelin, että riittää, kun saamme (toivottavasti terveen) lapsen syliin saakka ja turvaan kohdusta, joka oli onnistunut nujertamaan kolme aiempaa vauvanalkua. Uskoin, että kun vauva syntyy, en pysty tuntemaan muuta kuin äärimmäistä helpotusta, onnea ja rakkautta. Ja sitten tuli baby blues ja iki-ihanat hormonit. Ystävät olivat olleet kohteliaasti hi...
Pikkulapsiarkea ja vauvahaaveita keskenmenoista ja lapsettomuudesta huolimatta.