Keskenään

Tänään oli ensimmäinen neuvola ja sain onneksi terveydenhoitajakseni saman naisen, joka toimi myös esikoisen raskausaikana terkkarinani. Ei tarvinnut aloittaa koko meidän tarinaa ihan alusta ja keskityimme tänään käymään läpi ei-niin-onnistunutta esikoisen synnytystä sekä itselleni henkisesti hankalaa vauva-aikaa.  Totesimme molemmat, että jos seuraavalle neuvolakerralle pääsen (eli en saa keskenmenoa tässä välissä), pohdimme silloin, että teemmekö lähetteen vauvaperheterapeuttiseen työhön, kuten esikoisen raskausaikanakin, nyt vain hieman eri syistä. Lisäksi terkkari totesi myös, että sektiosynnytyksen vuoksi joudun pääsen joka tapauksessa synnytystapa-arvioon ja lupasi tehdä lähetteen myös pelkopolille, koska näin uuden raskauden alettua olen käynyt paljon mielessäni epäonnistunutta synnytystä läpi. Jos jotakin, toivoisin nyt toisella kierroksella sekä edes hieman eheyttävämpää synnytyskokemusta että vähän paremmin onnistuvaa imetystaivalta, mutta voi olla, että kumpikaan toiv...

Tänään oli vihdoin se neuvolakäynti, jota olin odottanut viime viikon sokerirasituksen tuloksista lähtien. Ei siis vieläkään diabeteshoitaja-aika, mutta sentään neuvola. Täytyy sanoa, että enpä tullut hullua hurskaammaksi. Terkkari ei pitänyt rajalla ollutta paastoarvoa kovin pahana, mutta diabeteshan minulla nyt ilmeisesti on eikä siitä muuksi muutu. Ärsyttää. Juttelimme jonkun aikaa ruokavaliosta - jep, tiedän kyllä, että pitää syödä usein ja vähän ja kaikki hyvä on kiellettyä. Samoin verensokerin mittauksista vaihdettiin muutama sana ja saan mittarin vasta ensi viikon uudella käynnillä. Muutenkin kuulosti siltä, että kovin akuutista hädästä ei ole kyse, koska minun ei tarvitse mitata verensokereita kuin muutama kerta viikossa (ei edes joka päivä) eikä todellakaan joka aterian jälkeen. Lisäksi en saa tästä hyvästä edes ylimääräistä äitiyspoliaikaa (ultraa olisin toivonut!), jos verensokerit pysyvät kotimittauksissa hyvällä tasolla. Huoli ei ollut siis kovin suuri, mutta eniten it...

Tänään tapasin oman neuvolaterveydenhoitajani kolmatta kertaa. Huomenna kääntyy 25. raskausviikko (voiko se olla tottakaan?) ja tänään keskusteltiin pääosin käytännön asioista. Kaikki oli neuvolassa niin hyvin kuin olla ja voi eli verenpaine oli hyvä, painoa on tullut maltilliset 6kg, kohdun koko vastasi viikkoja (sf-mittaa ei kylläkään vielä otettu, mikä oli minusta ihmeellistä, mutta menee kuulemma kasvuspurtin takia näillä viikoilla kaikilla yläkäyrällä ja otetaan siksi vasta seuraavalla kerralla) ja vauvan sydänäänet kuuluivat dopplerilla todella vahvasti. Hemoglobiini oli laskenut, mutta on edelleen niin hyvä (124), että en tarvitse lisärautaa. Tästä olin tyytyväinen, koska - TMI-varoitus! - ummetus on vaivannut viime aikoina sen verran, että en haluaisi syödä enää mitään, mikä hidastaisi aineenvaihduntaa entisestään. Tällä kerralla sain myös ohjeen varata ajan sokerirasitukseen ja varasinkin sen äsken viikolle 26+3. En odota kovin innolla 12 tunnin paastoa ja sen päälle soker...

Tänään oli toinen neuvolakerta (uskomatonta!) ja jännitti huomattavasti ultria vähemmän. Silti iski pieni paniikki, kun terveydenhoitaja sanoi melkein heti käynnin alussa, että hoidetaan se mukavin osuus alta pois eli kuunnellaan ne sydänäänet. Mehän päädyttiin nyt siihen, että doppleria ei meille tule, ei nyt eikä jatkossa. Pelkään liikaa sitä, etten saisi ääniä itse kuulumaan ja sitten joutuisin ravaamaan paniikissa päivystyksessä ja toisaalta haluan oppia luottamaan myös siihen, että elämä kantaa (uskomatonta, että minä sanon tämän, mutta ihan oikeasti näin se on). Neuvolan terkka oli onneksi samoilla linjoilla: kyselin hieman dopplerista ja sanoi heti, että ei suosittele - erityisesti ei meille toistuvista keskenmenoista kärsiville. Olin niin tyytyväinen, että hän sanoi näin, koska nyt voin seisoa päätökseni takana ja luottaa siihen, että hengissä tästä raskaudesta selvitään ilman dopplereitakin. Sydänäänet saatiin kuulumaan neuvolassa melko pian ja hyvin ne kuuluivatkin. Syke...

Kävin eilen ensimmäisellä neuvolakäynnillä - jo kolmatta kertaa. Kahdessa ensimmäisessä raskaudessa päästiin neuvolaan saakka, kolmannessa ei edes sinne.  En odottanut neuvolaa innolla. Edelliset kokemukset olivat huonoja: muistan, että neuvolatädit pitivät lapsen syntymistä automaationa ja se häiritsi minua suunnattomasti. He pitivät tavallisen älä-syö-sitä-ja-tätä-ja-muistathan-ettei-alkoholia-saa-juoda-raskaana puheen (KAKSI kertaa), vaikka itse muistan miettineeni, että vieläköhän olen edes raskaana ja voitaisiinko puhua järjettömästä keskenmenon pelosta. Ei puhuttu silloin ei ja kun muutama viikko myöhemmin peruin ajat, teki mieleni lähettää terveisiä hoitajille, että olisiko kannattanut suhtautua asiakkaan pelkoihin kaivatulla vakavuudella. Eilinen käynti oli täysin erilainen. En tiedä johtuiko se kunnan ja toimipisteen muutoksesta (muuttomme kuntarajan toiselle puolelle oli siis hyvä asia!) vai kokeneemmasta kätilö-terveydenhoitajasta, joka ihan ensimmäiseksi kysyi, että...