Rv 23+2 täällä moi ja nyt voin sitten sanoa, että raskaus alkaa tuntua. Kirjaimellisesti.
Aloitin tällä viikolla vihdoin kunnolla opintovapaan aikana tekemäni opinnot. Todella pitkä kesätauko on ohi ja olo sen mukainen. Kesällä ehdin rentoutua, levätä voinnin mukaan ja ajattelin, että kylläpä olen helpolla päässyt tässä raskaudessa. Ehkä juuri siksi, koska kiire ja stressi ovat loistaneet poissaolollaan?
Nyt tilanne on eri. Olen joutunut kiirehtimään paikasta toiseen tässä kolmen päivän ajan, kävellyt pitkiäkin matkoja raahaten tavaroita mukana ja päivät ovat olleet pitkiä. Iltaisin tietysti vielä peruskuviot esikoisen kanssa. Harjoitussupistukset alkoivat heti maanantai-iltana eivätkä nyt oikein hellitä. Koko ajan kiristää, yöllä tuntuu etten saa levättyä kun maha kovettuu vähän väliä ja närästys vaivaa erityisesti iltaisin. Onneksi meno rauhoittuu tämän ensimmäisen hektisen viikon jälkeen, mutta vähän mietityttää tämä syksy ja se, miten jaksan vielä neljä pitkää kuukautta, jos harjoitussupistuksia tulee näin tiheään. Pitää katsoa tilannetta uudestaan, kun luennot alkavat ja ottaa sitten reilusti aikaa myös lepäämiseen.
Esikoisesta harjoitussupistuksia tuli kyllä jonkun verran eivätkä ne koskaan tehneet mitään kohdunkaulalle tai -suulle, mutta toisen lapsen odotus on aina eri juttu, joten mainitsen varmasti asiasta seuraavassa neuvolassa lokakuun alussa. Ja tietysti otan yhteyttä neuvolaan jo aiemmin, jos olo käy todella tukalaksi. Vauva on onneksi liikkunut yhä aktiivisemmin kohdussa, joten hänen voinnin suhteen en ole huolissani, ainoastaan tuo oma jaksaminen mietityttää. Olisi eri asia, jos iltaisin ehtisi levätä, mutta jatkuva esikoisen perässä juokseminen (kirjaimellisesti!) sekä hänen nostelunsa ei tietenkään auta yhtään supisteluissa. En haluaisi joutua lääkärin määräämään pakkolepoon, koska tavoitteena olisi ehtiä tehdä useampi kurssi yliopistolla ennen joulukuuta, mutta tottakai jos tilanne niin vaatii, vauvan vointi menee kaiken edelle. Esikoisesta en joutunut olemaan päivääkään raskauden takia sairauslomalla, joten tuntuu kummalliselta, jos pitäisi jäädä kotiin tällä kertaa.
Päivä kerrallaan siis mennään ja yritän karsia nyt pois kaiken, minkä voin. Toivottavasti tilanne rauhoittuu ensi viikolla.
Aloitin tällä viikolla vihdoin kunnolla opintovapaan aikana tekemäni opinnot. Todella pitkä kesätauko on ohi ja olo sen mukainen. Kesällä ehdin rentoutua, levätä voinnin mukaan ja ajattelin, että kylläpä olen helpolla päässyt tässä raskaudessa. Ehkä juuri siksi, koska kiire ja stressi ovat loistaneet poissaolollaan?
Nyt tilanne on eri. Olen joutunut kiirehtimään paikasta toiseen tässä kolmen päivän ajan, kävellyt pitkiäkin matkoja raahaten tavaroita mukana ja päivät ovat olleet pitkiä. Iltaisin tietysti vielä peruskuviot esikoisen kanssa. Harjoitussupistukset alkoivat heti maanantai-iltana eivätkä nyt oikein hellitä. Koko ajan kiristää, yöllä tuntuu etten saa levättyä kun maha kovettuu vähän väliä ja närästys vaivaa erityisesti iltaisin. Onneksi meno rauhoittuu tämän ensimmäisen hektisen viikon jälkeen, mutta vähän mietityttää tämä syksy ja se, miten jaksan vielä neljä pitkää kuukautta, jos harjoitussupistuksia tulee näin tiheään. Pitää katsoa tilannetta uudestaan, kun luennot alkavat ja ottaa sitten reilusti aikaa myös lepäämiseen.
Esikoisesta harjoitussupistuksia tuli kyllä jonkun verran eivätkä ne koskaan tehneet mitään kohdunkaulalle tai -suulle, mutta toisen lapsen odotus on aina eri juttu, joten mainitsen varmasti asiasta seuraavassa neuvolassa lokakuun alussa. Ja tietysti otan yhteyttä neuvolaan jo aiemmin, jos olo käy todella tukalaksi. Vauva on onneksi liikkunut yhä aktiivisemmin kohdussa, joten hänen voinnin suhteen en ole huolissani, ainoastaan tuo oma jaksaminen mietityttää. Olisi eri asia, jos iltaisin ehtisi levätä, mutta jatkuva esikoisen perässä juokseminen (kirjaimellisesti!) sekä hänen nostelunsa ei tietenkään auta yhtään supisteluissa. En haluaisi joutua lääkärin määräämään pakkolepoon, koska tavoitteena olisi ehtiä tehdä useampi kurssi yliopistolla ennen joulukuuta, mutta tottakai jos tilanne niin vaatii, vauvan vointi menee kaiken edelle. Esikoisesta en joutunut olemaan päivääkään raskauden takia sairauslomalla, joten tuntuu kummalliselta, jos pitäisi jäädä kotiin tällä kertaa.
Päivä kerrallaan siis mennään ja yritän karsia nyt pois kaiken, minkä voin. Toivottavasti tilanne rauhoittuu ensi viikolla.
Kommentit
Lähetä kommentti