Siirry pääsisältöön

All is well

Niinpä vain näkyi aamun ultrassa pieni 10-millin mittainen ihmisen alku, yksi läpättävä sydän ja koko täysin viikkoja 7+0 vastaten.

Olen niin onnellinen, vaikka onhan tämä vasta ensimmäinen erävoitto. Varasin saman tien ajan kahden viikon päähän eli rv 9+0 ultraan, koska kuten ultraava lääkäri sanoi, toistuvien keskenmenojen paras hoitomuoto on TLC ja näin se taitaa olla. Jatkan nyt keltarauhashormonia ja mini-ASAn ottamista, keltarauhasta syön aina tuonne rv 11-12 saakka ja aspiriinia raskausviikolle 20. Laskettu aika on 4.1.2019, jos sinne asti päästään ja kaikki menee hyvin.

Toivotaan, että kuvotus jatkuu ja vuodenvaihteessa meidän kolmen tiimistä tulee neljä. Hyvin vaikea on uskoa, että näin helposti vain meille annettaisiin toinen onnistunut raskaus putkeen, mutta yritän nauttia tästä hetkestä ja olla maalamatta piruja seinille. 

Nyt kun jaksaisi vielä pari viikkoa töissä, niin sitten pääsisi ansaitulle kesälomalle ja pidättelemään oksennusta työpaikan sijaan kotisohvalle. 

 Siellä se pienin rakas köllii. <3

Kyllä se elämä osaa yllättää vielä näin konkarinkin ja onneksi tällä kertaa positiivisesti.

Kommentit

  1. Aivan ihanaa, onnea! ❤️ 31 vuotta sitten minun laskettu aika oli 4.1., mutta päätin toisin :) jännitän täällä sitten vuodenvaihteen lähestyessä, että mitä teidän pieni päättää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne on vielä niiiin pitkä aika, että katsotaan nyt ensin se kahden viikon päässä oleva ultra. Sain tämän päivän seuraksi (varmaan ultrauksen seuraksena) hirveän selkäsäryn ja heti aloin pelkäämään pahinta. :/

      Poista
  2. Voi miten ihania ultrakuulumisia <3 paljon onnea! Tsemppiä pahoinvointeihin :)

    VastaaPoista
  3. Ihana juttu, että sait hyviä ultrakuulumisia! 💖

    Meillä myös nähty kuinka pieni sydän sykki ultraruudulla ❤ Nyt vaan toivotaan parasta, että näin saa jatkua.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heikosti positiivinen

Tänä viikonloppuna piti juoda paljon viiniä, laseittain, jopa pulloittain koska maanantaina on synttärit ja vaikka vanheneminen juuri nyt ahdistaa, toisaalta jos syy juhlaan löytyy, se kannattaa käyttää (yksi oppimistani elämänviisauksista keskenmenomatkalla). Eipä juotu.  Piti testata useammalla tikulla vielä tänään, koska perjantain testaan-nyt-että-voin-juoda-viiniä-vaikka-oireita-ei-ole testeistä toinen näytti negaa ja toinen positiivista. Ylimmäinen on PregCheckin, se on selvä plussa, vaikka menkkojen pitäisi alkaa aikaisintaan huomenna (tänään siis todennäköisesti joko 3+5 tai 3+6). ClearBlue on siitä ihana, että testin tulosta ei tarvitse arvailla.  Sen sijaan alimpana oleva Apteekin Oma Raskaustesti on hyvin heikko positiivinen ja ahdistaa kovasti tällaista keskenmenoihin erikoistunutta naisihmistä. Ei varmaan lupaa raskauden jatkumisen kannalta hyvää, jos testi näyttää tuolta? Keskityn hengittämiseen. Täällä nimittäin ollaan. Jälleen kerran raskaana. Jo neljättä ke

Rv 5+4: leikin loppu?

Näin kauan sitä onnea sitten kesti. Jokaisella kerralla hieman lyhyemmän aikaa. Eiliseen asti kaikki meni hyvin, oireita oli koko ajan enenevässä määrin ja mieli tyyni. Mieli oli yllättävän tyyni myös illalla, kun huomasin, että oireet hiipuvat iltaa kohti vähitellen kokonaan. Siinä missä rinnat olivat hetki sitten kivikovat ja todella kosketusarat, illalla jäljellä oli lättänät ja täysin kivuttomat säkit. Pieni paniikki iski jo siinä vaiheessa, soitin miehelle työmatkalle itkuisen puhelun ja menin nukkumaan. Eipä näille mitään voi. Aamulla odotin pahoinvointia, kipeitä rintoja, vilunväristyksiä. Ei mitään. Tilalla on repivä selkäsärky ja itkuinen mieli: näin tässä jälleen kerran kävi. Oireet ovat poissa, olo mitä parhain ja viime kerrasta déjà vu -tunne. Edellisellä kerralla tämä sama odotti viikolla 6+4, nyt jo viikon aiemmin. Jokaisella kerralla raskaudet jatkuvat lyhyemmän ja lyhyemmän aikaa, eiköhän aika ole jo luovuttaa. Minun kehoni ei jostain lääketieteelle tuntemattomasta

Toinen kolmannes ja oireettomuuden kirouksesta

Tänään on rv 13+0. Ihan hetkeksi on pakko pysähtyä ja miettiä sitä. Suurin osa äitiysoppaista määrittelee juuri tämän viikon alkamisen merkitsevän myös toisen kolmanneksen alkua. Siis että minä - pelkkiä keskenmenoja saanut nainen - olen päässyt toiselle kolmannekselle. Sanattomaksi vetää.  Toki heti ajattelen niin, että todisteena tästähän minulla on vain viikontakainen ultrakäynti. Mistäpä sitä tietää, mitä siellä kehossa on ehtinyt tapahtua tässä viikon aikana. Kuten huomaatte, luotto oman kehon toimintaan niin kuin luonto on sen tarkoittanut on edelleen lähes olematonta. Tuurilla ne laivatkin seilaa. Nyt ollaan täysin neitseellisellä maaperällä: tänne saakka ei olla koskaan päästy enkä siis tiedä, mitä odottaa tai mikä on normaalia. Kehohan nimittäin päätti - varmaan sitten sen toisen kolmanneksen kunniaksi - että nyt on aika luopua raskausoireista. Lauantaina yökin aamulla aiempia viikkoja huomattavasti vähemmän ja jaksoin valvoa lauantai-iltana puoleenyöhön saakka, mikä oli