Ettei elämä ja odotus kävisi liian tylsäksi, eilen alkoivat sitten kivuliaat supistukset.
Joita en tajunnut supistuksiksi kuin vasta tänään.
Eilen aamulla herätessäni olo oli jotenkin outo ja huono. Heikotti, pyörrytti ja oksetti, mutta lähdin kuitenkin sitkeästi töihin. Päivä meni ihan ok, mutta illalla kotiin palatessa alkoivat kouristukset. Oletin syöneeni jotain sopimatonta ja makasin illan sohvalla lämpötyyny vatsalla ajatellen sen menevän ohi. Joskus ruuansulatusvaivoihinkin on liittynyt aalloittain tulevaa kramppimaista kipua ja kipu paikallistui tällä kertaa vahvasti ylävatsaan, joten en tajunnut, että kyseessä voisi olla supistukset.
Aamulla olo oli parempi, mutta heti, kun lähdin kotoa liikkeelle, vatsakivut palasivat. Tällä kertaa ei kouristuksina vaan epämääräisenä jatkuvana kipuna ympäri vatsaa. Päätin soittaa töihin päästyäni neuvolaan.
Siellä otettiin (historiani huomioiden) tilanne heti vakavasti. Säikähdin hieman itsekin, mutta hyvä, että huolehtivat. Hoitaja oli melko varma, että eilisiltaiset kouristukset olivat itse asiassa supistuksia. Nyt menen sitten huomenna antamaan labranäytteitä ja lisää vielä maanantaina. Ohjeeksi tuli lähteä äitiyspolille välittömästi viikonlopun aikana, jos olo huononee. Levätä pitää ja katsotaan ensi viikon alussa, että mitä labroista selviää ja onko syytä lisätutkimuksiin.
Minulla alkaa tänään hiihtoloma. Ja ensi viikon keskiviikkona piti lähteä viimeiselle kahdenkeskiselle kaupunkilomalle Keski-Eurooppaan. Nyt voi olla, että pahimmassa tapauksessa loma jää väliin ja vielä pahemmassa tapauksessa joudun loman jälkeen pakkosaikulle.
No okei, pahimmassa tapauksessa vauva alkaa syntyä nyt ja saan keskenmenon. Laitetaan siis asiat tärkeysjärjestykseen.
Mutta pelottaa. Pelottaa ihan p***eleesti. Paniikissa juttelin jo pomolle tänään ja hän oli tiukkana siinä, että jos saikkua määrätään (vaikka vuodelepoa) niin minähän olen sitten sairauslomalla ja makaan vaikka seuraavat viisi kuukautta sairaalassa, jos lääkäri tarpeelliseksi näkee. Eli tukea sieltä suunnalta löytyy, mutta mieluiten olisin tietysti töissä.
Kaipaan nyt tukea ja kannustusta. Onko raskaudella edellytyksiä jatkua onnelliseen lopputulokseen saakka, jos jo viikolla 17+3 tulee kivuliaita supistuksia?? Ja miten todennäköistä on, että ilman vuotoja mutta epämääräisista vatsakivuista kärsivänä synnytys alkaa jo vaikka tänä viikonloppuna?
Voi itkun itku. Pientä lohtua tuo se, että beibi monottaa kohdunseinään sellaisella voimalla, että elossa siellä ollaan - vielä.
Mutta kuinka kauan?
Joita en tajunnut supistuksiksi kuin vasta tänään.
Eilen aamulla herätessäni olo oli jotenkin outo ja huono. Heikotti, pyörrytti ja oksetti, mutta lähdin kuitenkin sitkeästi töihin. Päivä meni ihan ok, mutta illalla kotiin palatessa alkoivat kouristukset. Oletin syöneeni jotain sopimatonta ja makasin illan sohvalla lämpötyyny vatsalla ajatellen sen menevän ohi. Joskus ruuansulatusvaivoihinkin on liittynyt aalloittain tulevaa kramppimaista kipua ja kipu paikallistui tällä kertaa vahvasti ylävatsaan, joten en tajunnut, että kyseessä voisi olla supistukset.
Aamulla olo oli parempi, mutta heti, kun lähdin kotoa liikkeelle, vatsakivut palasivat. Tällä kertaa ei kouristuksina vaan epämääräisenä jatkuvana kipuna ympäri vatsaa. Päätin soittaa töihin päästyäni neuvolaan.
Siellä otettiin (historiani huomioiden) tilanne heti vakavasti. Säikähdin hieman itsekin, mutta hyvä, että huolehtivat. Hoitaja oli melko varma, että eilisiltaiset kouristukset olivat itse asiassa supistuksia. Nyt menen sitten huomenna antamaan labranäytteitä ja lisää vielä maanantaina. Ohjeeksi tuli lähteä äitiyspolille välittömästi viikonlopun aikana, jos olo huononee. Levätä pitää ja katsotaan ensi viikon alussa, että mitä labroista selviää ja onko syytä lisätutkimuksiin.
Minulla alkaa tänään hiihtoloma. Ja ensi viikon keskiviikkona piti lähteä viimeiselle kahdenkeskiselle kaupunkilomalle Keski-Eurooppaan. Nyt voi olla, että pahimmassa tapauksessa loma jää väliin ja vielä pahemmassa tapauksessa joudun loman jälkeen pakkosaikulle.
No okei, pahimmassa tapauksessa vauva alkaa syntyä nyt ja saan keskenmenon. Laitetaan siis asiat tärkeysjärjestykseen.
Mutta pelottaa. Pelottaa ihan p***eleesti. Paniikissa juttelin jo pomolle tänään ja hän oli tiukkana siinä, että jos saikkua määrätään (vaikka vuodelepoa) niin minähän olen sitten sairauslomalla ja makaan vaikka seuraavat viisi kuukautta sairaalassa, jos lääkäri tarpeelliseksi näkee. Eli tukea sieltä suunnalta löytyy, mutta mieluiten olisin tietysti töissä.
Kaipaan nyt tukea ja kannustusta. Onko raskaudella edellytyksiä jatkua onnelliseen lopputulokseen saakka, jos jo viikolla 17+3 tulee kivuliaita supistuksia?? Ja miten todennäköistä on, että ilman vuotoja mutta epämääräisista vatsakivuista kärsivänä synnytys alkaa jo vaikka tänä viikonloppuna?
Voi itkun itku. Pientä lohtua tuo se, että beibi monottaa kohdunseinään sellaisella voimalla, että elossa siellä ollaan - vielä.
Mutta kuinka kauan?
jaxuhalit :) ja terkut masuasukille, että vielä ei tarvi muuttaa pois pikku yksiöstään :D Toivottavasti ei ole mitään vakavaa.
VastaaPoistaKiitos. :) Joo yritän koko ajan tsempata bebeä, että tajua pysyä siellä nyt vielä!!
PoistaNyt sit lepäät: ymmärrän, että mieluiten olisit töissä, mutta jos et voi olla niin et voi olla.
VastaaPoistaTotta kai raskaudella on mahdollisuuksia jatkua - sen takiahan jotkut saikulle joutuvatkin jo keskiraskaudessa, että lepo auttaa.
Keskity siihen monottavaan beibiin. Jaksamista jännityksen keskelle!
Kiitos. Ja näin se on, vauva ja terveys edellä mennään tässä vaiheessa.
PoistaTäällä porskutetaan edelleen kipeistä supistuksista huolimatta. Nyt viikkoja 28+6 ja supistukset alkoivat 16+ viikoilla. Sairaslomalla olen ollut siitä lähtien ja tulen olemaan kunnes vauva syntyy..
VastaaPoistaNiinpä niin, tämän epäilen olevan edessä täälläkin vaikka vielä toivoisin että menisi muutaman päivän levolla ohi. Näyttää vaan kahden viikon perusteella muodostuvan tavaksi, että loppuviikosta supistaa jo kunnolla työviikon rasitteista oletettavasti johtuen. Mutta lohdullista kuulla etteivät supistukset automaattisesti tarkoita synnytyksen käynnistymistä, sitä tässä tällä hetkellä eniten pelkään...
PoistaMulla supparit alkoivat ekassa raskaudessa about 20+ viikoilla. Eivät tehneet mitään alakerassa, vaikka pelkäsinkin,että kohta se tulee ulos! No,meni sitten yliajalle...Mulla eivät siis ennustelleet mitään pahaa:) No,loppuvaiheessa kyllä oli verenpaineen ja istukan kanssa ongelmia,mut muuten kaikki meni hyvin! Lääkärikin sanoi,että joillakin vaan on supistusherkempi kohtu..Sama on omalla siskollakin..Mutta tietty kipeät supparit ovat merkki siitä,että nyt pitää ottaa rennosti!
VastaaPoistaJuuri tästä syystä yritän päästä vaikka väkisellä alkuviikosta äitipolille tarkistukseen, että mikä on kohdunsuun tilanne. Jospa ne ottaa minut, täällä pk-seudulla tuntuu olevan lähes mahdotonta saada lupaa tulla päivystykseen... Mutta kiva kuulla, että kivut ei automaattisesti tarkoita synnytystä. :)
PoistaÄippäpolillekkin tuntuu välillä olevan aika vaikea päästä ennen viikkoa 22. Yleensä käskevät päivystykseen :/
VastaaPoistaNo jos edes sinne pääsisi, useamman kerran keskenmenojen aikaan kiellettiin tulemasta sinnekään...
PoistaJos et jostain syystä pääse äitoyspolille niin käy ihmeessä yksityisellä. Ultralla saa paljon tarkemman arvion kohdunkaulan pituudesta kuin sisätutkimuksessa neuvolassa. Ja näkee myös kohdunkaulan sisäsuun tilanteen. Itse jättäisin kyllä reissun bändin, ehdottomasti. Vaikka supparit olisi vaarattomia reissussa tulee käveltyä enemmän ja luultavasti supistaa enemmän, siinä tilanteessa reissusta on aika vaikea nauttia. Ja ihan turha ottaa sitä pienen pieniäkin riskiä nyt. Lääkärintodistuksen saa varmasti ja vakuutuksesta rahat takaisin
VastaaPoistaAion kyllä käydä lääkärissä huomenna tai viimeistään tiistaina, joko julkisella tai hätätapauksessa yksityisellä. Katsotaan ensin, mitä lääkäri sanoo ja päätetään sitten reissun kohtalo. Jos lupa matkustamiseen saadaan, luvassa on joka tapauksessa suurimmaksi osaksi hotellissa löhöilyä ja kahviloissa istumista, tällä kertaa mennään tottakai vauvan ja minun hyvinvointi edellä. :)
PoistaJotenkin ajattelisin, että ennen 20 viikkoa supistustuntemukset sijoittuisivat alavatsalle, kun kerran kohdun korkein kohtakaan ei useimmiten (rakon ollessa tyhjillään) ylitä navan korkeutta. Joten josko kuitenkin hyvällä tuurilla ois jotain muuta ku kohtuperäistä? Niin tai näin, toivottavasti ei ole mitään sen vakavampaa ja raskaus jatkuu ongelmitta :)
VastaaPoistaItselläkin on herttamainen kohdun vuoksi ollut supistustuntemuksia ekasta trimesteristä alkaen. Ainakin vielä (h.16+) pikkuinen on kyydissä, eikä supistusille oikein näillä viikoilla tehdä mitään, joten täälläkin vaan toivotaan parasta :/
Samaa mieltä oli terveydenhoitaja-tätini eli sanoi, että tuskin kyse on supistuksista, mutta oli mitä oli, rasituksesta alkavat vatsakivut on hyvä tutkia. Jospa saisin lääkäriajan huomiselle tai viimeistään tiistaille ja sitten olisimme taas fiksumpia!
PoistaTsemppiä myös sinne!
Hui! Toivottavasti ei kyseessä ole supistukset vaan jotain muuta! Ei sun kuuluis joutua noin pelkäämään :( Soititko lääkäriin jo?
VastaaPoistaRinde
Menen tänä iltana yksityiselle, julkiselta puolelta oli tarjolla ainoastaan terveysaseman yleislääkärin aikoja ja haluaisin, että asiantuntija katsoo tarkemmin kohdunkaulan tilanteen ja arvioi matkustuskyvyn. Joo, olisi ihan kiva, ettei tarvitsisi koko ajan pelätä, että mitä seuraavaksi...
Poista