Tänään on rv 16+4. Keskiviikosta lähtien seesteinen mieli on vaihtunut johonkin aivan muuhun ja tänä aamuna päästiin jo täyteen paniikkimoodiin. Voi raskaus, mikset sinä voi päästää minua tällä(kään) kertaa helpommalla?
Kaikki alkoi siitä, että keskiviikkona tulin tuttuun tapaan hektisen työpäivän jälkeen kotiin, mutta olo oli jotenkin outo. Maha tuntui isolta, painavalta ja kiristävältä ja huomasin yhtäkkiä sen muuttuneen todella pinkeäksi. Mitään kipuja ei ollut, mutta laitoin viestiä äidilleni, joka kysyi heti, että eihän minua vain supista. Vaikka takana onkin kolme keskenmenoa, supistuksiin on aina liittynyt lähes tajuttomuuden rajamaille vievää kipua, joten en osannut yhdistää tällaista epämukavaa kiristävää tunnetta supistuksiin. Mutta tajusin hyvin pian, että siitä oli kyse.
Yritin koko keskiviikkoillan saada supistuksia laukeamaan, mutta olo oli tukala nukkumaanmenoon saakka. Keskenmeno-odottajana olo oli henkisesti vähintään yhtä hankala ja mietin jo mielessäni, että nytkö se loppu sitten tulee tällekin raskaudelle. Mieli laukkasi pehmenevästä kohdunsuusta lapsivesien äkilliseen tuloon ja vääjäämättömään keskenmenoon ja huusin jo miehelle paniikissa, että julkisille kulkuvälineille ja kävelymatkoille töihin on tultava loppu ja minun on saatava auto käyttööni. Vauvan liikkeitä tunsin onneksi pitkin päivää, mikä rauhoitti mieltä.
Torstaina aamulla supistuksista ei ollut tietoakaan, mutta työpäivän jälkeen sama toistui. Eli kävelin bussille, maha alkoi kovettua ja kotiin päästessä alavatsaa kiristi taas todella paljon. Paniikinomaista googlausta liittyen harjoitussupistuksiin raskausviikolla 16 ja kehittelin päässäni kaikenlaisia skenaarioita siitä, miten joutuisin loppuraskauden ajaksi vuodelepoon ja mitä siitä seuraisi (kuolemaksi se ei tietenkään olisi, mutta aktiivisen ihmisen pääkopalle melkoinen treeni). Vauva liikkui hyvin, joten ajattelin, että jaksan odottaa maanantain neuvolaan.
Pahempaa oli kuitenkin luvassa. Eilen aamulla eli perjantaina ei supistanut yhtään - itse asiassa olo oli parempi kuin pitkiin aikoihin. Vauva potkaisi aamulla ihan alas lähelle häpyluuta, mutta siinäpä oli sitten sen päivän potkut. Illalla aloin jo miettiä, että hetkinen, en ole tuntenut yhtään vauvan liikettä koko päivänä, että onkohan kaikki kunnossa. Supistukset olivat loppuneet ja mahakin tuntui jotenkin pienemmältä.
Illalla kävimme syömässä ja kaupassa ja loppuillan makasin kyljelläni sohvalla. Odottelin liikkeita - ei mitään. Ei yhtä pienenpientä potkua. Rauhassa nukkumaan (ehkä tunnen yöllä jotakin, kuten muutama yö sitten, kun heräsin puoli kolmelta vauvan salsabileisiin, joihin minua ei oltu kutsuttu). Heräsin yöllä - ei mitään. Heräsin aamulla ja makasin rauhassa kyljelläni ja sitten toisella ja sitten selälläni. Ei mitään.
Tarpeetonta varmaan sanoa, että toistuvien liikkeiden jälkeen täysi hiljaisuus kohdussa sai minut vähitellen ahdistumaan enemmän ja enemmän kunnes aamupalalla vedin jo täydet itkupotkuraivarit. Kohdussa on hiljaista, aivan liian hiljaista. Tässäkö tämä oli?
Vai oliko? Nyt ollaan vasta 17. raskausviikolla (moni ensisynnyttäjä ei tunne tässä vaiheessa liikkeitä vielä ollenkaan), mutta jos liikkeitä on jo tuntunut tasaisesti käytännössä päivittäin, onko muka normaalia, että ne yhtäkkiä loppuvat kuin seinään? Ja voiko ke-to supistuksilla olla jotain tekemistä tämän kanssa?
Kättärin päivystykseen ne eivät minua ota, sinne on edes turha soittaa, koska mitään merkkejä keskenmenosta ei ole (ei vuotoa, ei kipuja yms.). Onneksi meillä on maanantaille varattuna se ylimääräinen sydänääntenkuuntelukerta, mutta vielä muutama päivä ajattelin, että se on vain mukava varmistus sille, että kaikki on hyvin. Nyt tästä tuli hetkessä elämän ja kuoleman kysymys, jonka pelkään päättyvän Naistenklinikan ultraan ja myöhäisen keskenmenon toteamiseen.
Mieli on rikki, paniikki on päällä ja seuraavista 48 tunnista pitäisi jotenkin selvitä. Tähän asti olen pärjännyt hyvin ilman doppleria. Tänään vähän surettaa, ettei meillä sitä ole, mutta toisaalta keskenmenolta sekään ei pelastaisi.
Nyt on vain jaksettava odottaa. Tai toivottava liikkeitä, joita ei ole tuntunut 24 tuntiin.
Voi pieni, vieläkö sinä olet elossa?
Kaikki alkoi siitä, että keskiviikkona tulin tuttuun tapaan hektisen työpäivän jälkeen kotiin, mutta olo oli jotenkin outo. Maha tuntui isolta, painavalta ja kiristävältä ja huomasin yhtäkkiä sen muuttuneen todella pinkeäksi. Mitään kipuja ei ollut, mutta laitoin viestiä äidilleni, joka kysyi heti, että eihän minua vain supista. Vaikka takana onkin kolme keskenmenoa, supistuksiin on aina liittynyt lähes tajuttomuuden rajamaille vievää kipua, joten en osannut yhdistää tällaista epämukavaa kiristävää tunnetta supistuksiin. Mutta tajusin hyvin pian, että siitä oli kyse.
Yritin koko keskiviikkoillan saada supistuksia laukeamaan, mutta olo oli tukala nukkumaanmenoon saakka. Keskenmeno-odottajana olo oli henkisesti vähintään yhtä hankala ja mietin jo mielessäni, että nytkö se loppu sitten tulee tällekin raskaudelle. Mieli laukkasi pehmenevästä kohdunsuusta lapsivesien äkilliseen tuloon ja vääjäämättömään keskenmenoon ja huusin jo miehelle paniikissa, että julkisille kulkuvälineille ja kävelymatkoille töihin on tultava loppu ja minun on saatava auto käyttööni. Vauvan liikkeitä tunsin onneksi pitkin päivää, mikä rauhoitti mieltä.
Torstaina aamulla supistuksista ei ollut tietoakaan, mutta työpäivän jälkeen sama toistui. Eli kävelin bussille, maha alkoi kovettua ja kotiin päästessä alavatsaa kiristi taas todella paljon. Paniikinomaista googlausta liittyen harjoitussupistuksiin raskausviikolla 16 ja kehittelin päässäni kaikenlaisia skenaarioita siitä, miten joutuisin loppuraskauden ajaksi vuodelepoon ja mitä siitä seuraisi (kuolemaksi se ei tietenkään olisi, mutta aktiivisen ihmisen pääkopalle melkoinen treeni). Vauva liikkui hyvin, joten ajattelin, että jaksan odottaa maanantain neuvolaan.
Pahempaa oli kuitenkin luvassa. Eilen aamulla eli perjantaina ei supistanut yhtään - itse asiassa olo oli parempi kuin pitkiin aikoihin. Vauva potkaisi aamulla ihan alas lähelle häpyluuta, mutta siinäpä oli sitten sen päivän potkut. Illalla aloin jo miettiä, että hetkinen, en ole tuntenut yhtään vauvan liikettä koko päivänä, että onkohan kaikki kunnossa. Supistukset olivat loppuneet ja mahakin tuntui jotenkin pienemmältä.
Illalla kävimme syömässä ja kaupassa ja loppuillan makasin kyljelläni sohvalla. Odottelin liikkeita - ei mitään. Ei yhtä pienenpientä potkua. Rauhassa nukkumaan (ehkä tunnen yöllä jotakin, kuten muutama yö sitten, kun heräsin puoli kolmelta vauvan salsabileisiin, joihin minua ei oltu kutsuttu). Heräsin yöllä - ei mitään. Heräsin aamulla ja makasin rauhassa kyljelläni ja sitten toisella ja sitten selälläni. Ei mitään.
Tarpeetonta varmaan sanoa, että toistuvien liikkeiden jälkeen täysi hiljaisuus kohdussa sai minut vähitellen ahdistumaan enemmän ja enemmän kunnes aamupalalla vedin jo täydet itkupotkuraivarit. Kohdussa on hiljaista, aivan liian hiljaista. Tässäkö tämä oli?
Vai oliko? Nyt ollaan vasta 17. raskausviikolla (moni ensisynnyttäjä ei tunne tässä vaiheessa liikkeitä vielä ollenkaan), mutta jos liikkeitä on jo tuntunut tasaisesti käytännössä päivittäin, onko muka normaalia, että ne yhtäkkiä loppuvat kuin seinään? Ja voiko ke-to supistuksilla olla jotain tekemistä tämän kanssa?
Kättärin päivystykseen ne eivät minua ota, sinne on edes turha soittaa, koska mitään merkkejä keskenmenosta ei ole (ei vuotoa, ei kipuja yms.). Onneksi meillä on maanantaille varattuna se ylimääräinen sydänääntenkuuntelukerta, mutta vielä muutama päivä ajattelin, että se on vain mukava varmistus sille, että kaikki on hyvin. Nyt tästä tuli hetkessä elämän ja kuoleman kysymys, jonka pelkään päättyvän Naistenklinikan ultraan ja myöhäisen keskenmenon toteamiseen.
Mieli on rikki, paniikki on päällä ja seuraavista 48 tunnista pitäisi jotenkin selvitä. Tähän asti olen pärjännyt hyvin ilman doppleria. Tänään vähän surettaa, ettei meillä sitä ole, mutta toisaalta keskenmenolta sekään ei pelastaisi.
Nyt on vain jaksettava odottaa. Tai toivottava liikkeitä, joita ei ole tuntunut 24 tuntiin.
Voi pieni, vieläkö sinä olet elossa?
Mulla liikkeet alkoi tuntua vasta 18+ viikolla ja mulla oli kyllä seuraavina viikkoina useita päiviä ettei tuntunut liikkeen liikettä. Siis pitkälle kakkosella alkaville viikoille. Sikiöhän on vielä tosi pieni ja pyörii miten sattuu ja voi olla sellaisessa asennossa ettei liikkeet tunnu. En olisi liikkumattomuudesta yhtään huolissaan, muta käytännössä on mahdoton olla olematta huolissaan, tiedetään. Mua auttoi noissa tilanteissa dopler mutta ymmärrän että sekin voi lisätä stressiä.
VastaaPoistaNiin järjellä tiedän, että liikkeitä ei välttämättä aina tunnu mutta kun on tähän asti tuntunut niin näin pitkä hiljaisuus sai huolestumaan. Pitää yrittää jaksaa odotella maanantaihin ja toivoa parasta.
PoistaMulla alkoi harkkasupistukset 15+4. Koin sillon aika samanlaisia tunteita ja googletin samoja asioita. Niitä tuli vähän miten sattuu ja välillä oli päiviäkin poissa. Nyt niitä ei ole ainakaan viikkoon ollut. Mutta ymmärrän minkä paniikin ne sussa aiheuttaa, mutta muista että harjoitussupistukset on täysin normaaleja ja kuuluu asiaan. Näin minulle on sanottu monta kertaa!! Noihin liikkeitten puuttumiseen, on täysin normaalia ettei niitä tunne välttämättä edes joka päivä. Vauva on kuitenkin niin pieni vielä, että pääsee helposti menemään semmoisiin paikkoihin missä liikkeet ei tunnu. Potkut voi kohdistua selkään päin, etkä silloin niitä tunne. Uskon kyllä, et paniikki on varmasti kauhea! Yritä jaksaa uskoa, että kaikki on hyvin ja teidän pikkuinen touhuaa siellä normaaliin tapaan, sä et vain tunne sitä!
VastaaPoistaTsemppiä paljon <3
Rinde
Usko on koetuksella - jälleen kerran sekä supistusten että liikkumattomuuden takia. Onneksi neuvola on JO maanantaina, jospa kaikki olisi kunnossa... Raastavaa tää on!!
PoistaKaikki on hyvin.
VastaaPoistaHarjoitussupistuksilta noi kuulostaa ja se on täysin yksilöllistä, milloin niitä alkaa tulla. Ne ei ole kuitenkaan kipeitä, kuten itsekin kirjoitit, ja voin luvata, että ne tuntuu aivan erilaisilta kuin oikeat supistukset. Mun korvaan kuulostaa oikeastaan enemmän siltä, että kaikki menee niin kuin pitääkin mennä.
Ja edelleen, kuten ylläkin on sanottu, se mukelo monottaa sua nyt johonkin selkärangan tienoille tai muualle, mistä sä et sitä tunne.
Loppuraskaudessa pitää tehdä liikelaskentaa, tiedäthän. SILLOIN - ja siis vasta silloin - liikkeiden pitäisi tuntua joka päivä.
Kaikki on ihan hyvin.
Tiedän, että tässä vaiheessa ei todellakaan voi puhua liikelaskennasta. Jotenkin liikkeiden tuntuessa säännöllisen epäsäännöllisesti sitä on tuudittautunut siihen, että niitä tuntuu. Toivotaan tosiaan, että kaikki on hyvin.
PoistaItse aloin tuntea liikkeet rv 17 ja ensin tunsin potkuja paivittain, valissa taas en pariin paivaan ja harjoitussupistuksiakin oli. Itse myos panikoin hulluna noina paivina kun en tuntenut liikkeita mutta doppler auttoi taas rauhoittumaan. En oikeastaan kayttanyt doppleria kuin just noina alkuraskauden paivina jolloin olisin odottanut liikkeita mutta en tuntenut..mut myohemmin liikkeet sitten tuntuivat joka paiva.
VastaaPoistaMiksi muuten nama ahdistavat liikkumattomuuspaivat tapahatuu aina viikonloppuna ettei laakariin paase?
Jos on ihan hirvee paniikki niin voithan kayda yksityisella lauantaina tai sunnuntaina mutta kuten jarkeilit, niin tulos se on aina sama kavit sitten tanaan tai maanantaina.
Mutta ma vakaasti uskon, etta pian ne potkut taas tuntuu ja maanantaina saat ihastella sydamen pumputusta <3
Voi kiitos. <3 Joo paniikki tuntuu iskevän aina tälleen lauantaina kun maanantaihin on NIIN pitkä aika... Pitää vaan yrittää luottaa, että kaikki olisi hyvin vaikkei liikkeitä tunnukaan...
PoistaJoskus kohdun supistelu liittyy ihan kasvamiseen, joskus äidin lievään kuivumiseen ja joskus piilevään virtsatie/hiivatulehdukseen. Joillain on vaan supistusherkkä kohtu jo näin varhaisessa vaiheessa (itseni mukaan lukien). Nyrkkisääntönä supistusten kanssa kuitenkin on se, että jos ne ovat kivuttomia, epäsäännöllisiä ja rasitukseen liittyviä eikä tule vuotoa niin ovat useimmiten vaarattomia. Vauva kohdussasi on tässä vaiheessa niin pulleassa lapsivesipussissaan ettei edes välttämättä supistuksia huomaa ja on siis suojassa paineelta.
VastaaPoistaMyöskin vauvan liikkeet tuntuvat vielä tuossa vaiheessa vaihdellen, riittää että vauva kääntyy potkimaan selkään päin, niin mitään ei tunnu. On siis normaalia, että menee päivä/päiviä välissä ettei niitä tunne. Tiedän paniikin tunteen, minkä se aiheuttaa!
Kokeile nyt kuitenkin supistusten tullessa ottaa reilusti nestettä, ihan vettä 1,5 litraa ja käy lepoon. Ja nyt voisit kokeilla syödä jotain sokeripitoista, jotta vauvakin saisi virtaa ja lähtisi pyörimään. Ja jos on tulehdusoireita, ne kannattaa hoitaa pikimmiten.
Terv. kätilö :)
Maailman paras keksintö tää blogi kun täältä saa virtuaalitukea ihan ammattilaisilta, kiitos Epa taas hetkellisesti mielenrauhan palauttamisesta! Pystyykö neuvolan terkka tekemään sisätutkimusta ja toteamaan kohdunsuun tilanteen vai pitääkö olla lääkäri? Olen itsekin epäillyt tuota, että voisiko olla joku piilevä tulehdus kun viime päivinä on tullut tosi runsaasti valkovuotoa. Ja sitten on tietty ollut näitä supistuksia ja nyt liikkumattomuutta. Yritän nyt kärsivällisesti odottaa maanantaihin ja toivoa parasta pelosta huolimatta. Kiitos rohkaisusta. <3
PoistaNeuvolan terkka ei tee sisätutkimuksia, lääkäri tekee ainoastaan ja harkinnalla näillä viikoilla. Siitä ei varmaan Sinulle nyt haittaa olisi, tuo valkovuoto voi hiivaan viitata ja sehän on usein raskauden aikana melko oireeton (myös minulla itselläni oli se oireettomana ja olikin aika "pätevä" olo kun lääkäri sieltä haarojen välistä huikkasi hiivatulehduksesta..) Samalla selviäisi kohdunsuun tilanne ja mielenrauhaa antaisi varmasti tieto, että paikat ovat kiinni. Sairauslomaa kannattaa supisteluiden vuoksi herkästi ottaa, usein jo lepo laukaisee tilanteen. Ja jos joudut makoilemaan muutaman päivän, niin nauti vaan siitä sillä vauvan kanssa muutamaan vuoteen et tule jatkossa pahemmin lepäilemään, usko kokenutta ;)
PoistaTsemppiä!
Katsotaan, mitä terveydenhoitaja sanoo, seuraava lääkäriaika on varattu vasta 1.3. mutta ihan mielelläni tarkistaisin tilanteen mahdollisimman pian. Tiedän, että tarjoavat varmasti sairauslomaa supistuksiin, itse vain haluaisin olla mieluummin töissä mutta tottakai mennään vauvan hyvinvointi edellä.
PoistaMun neuvolatäti on koulutukseltaan kätilö ja hän kyllä teki myös sisätutkimuksia, kun mulla supisteli puolivälin jälkeen aika paljonkin välillä.
PoistaMulla tuntui ekat liikkeet rv15+jotain, esikoista odotan. Niitä tuntui viikon-parin ajan päivittäin, kunnes täyshiljaisuus rv19+5 asti. Minkä jälkeen alkoi taas tuntua jotain. Mutta olin nuo muutamat viikot kun liikkeitä ei tuntunut aivan varma et vauvalla on jokin vialla, ja silloin kuuntelinkin sydänääniä dopplerilla melkein päivittäin. Silloinkin kun liikkeet alkoivat tuntua uudestaan, eivät ne olleet päivittäisiä vasta kun noin rv24 lähtien. Siihen asti saattoi olla kolmekin päivää ettei mitään tuntunut. Nlasta sanoivat että sitten kun liikkeet tuntuneet 2viikkoa päivittäin, sen jälkeen pitäisi vasta tuntua joka päivä. Ja mulla alkoi myös harkkasupistukset noin rv19, ja rv25 jälkeen olenkin ollut enemmän tai vähemmän koko ajan sairaslomalla supistusten takia. Rv31 olin varma että vauva syntyy nyt, silloin supistukset olivat pahimmillaan, supisti tunteja putkeen ja kipeitäkin supistuksua tuli suht tiheästi. No, nyt on 36+4 ja kohdunsuu hieman pehmentynyt eikä muuta. Et mulla näin. Kovasti tsemppiä, voin ymmärtää sun tuskan! Eikä siihen itsellä oikein auttanu tieto siitä että tilanne "normaali", mun olo helpotti vasta kun taas tunsi ne liikkeet! Toivotaan siis sullekin taas pieniä potkuja! <3
VastaaPoistaKiitos kommentista, tämä lohdutti kovasti! <3 Tiedän kyllä, että liikkeiden puuttuminen näillä viikoilla ei välttämättä tarkoita vielä mitään, mutta herättää tottakai kovan huolen siitä, että onko kaikki hyvin. Jos huomenna neuvolassa kaikki on ok, uskallan luottaa enemmän siihen, että liikkeiden ei tarvitse tuntua vielä koko aikaa.
PoistaEpäilen myös, että minua uhkaa vielä tuo sairausloma, jos supparit alkavat säännöllistyä, mutta toivon vain, että päästäisiin viikoissa vielä pidemmälle, ettei ihan koko keski- ja loppuraskautta tarvitsisi kotona maata... Kiitos tsempeistä! <3
Harkkasupistusten takia harvoin joutuu sairaslomalla. Ne kuuluu raskauteen (jopa aikaisessa vaiheessa) eikä ne aiheuta kohdunsuulla tuhojaan. Epämiellyttäviähän ne on, mutta yleensä ne ei jatku loppuun asti.
VastaaPoistaHyvä tietää! :)
PoistaOnko liikkeitä tuntunut vieläkään?
VastaaPoistaEilen illalla tuli muutama HYVIN hyvin hento kupla, voivat hyvin olla myös ilmavaivoja mutta tänään on ollut yhtä hiljaista. Jospa eilinen olisi ollut vauvan liikkeitä ja kaikki olisi huomenna hyvin.
PoistaToivon niin kovasti, että kaikki on hyvin. Tsemppiä huomiseen!
VastaaPoista