Siirry pääsisältöön

17 oppimaani asiaa raskausviikolla 17

Tällä viikolla olen oppinut taas paljon uutta:

1. Raskauteen viikolla 17 voi jo kuulua kaikenlaisia kipuja.
2. Ylävatsakivut rv 17 eivät voi kuitenkaan olla supistuksia vaan todennäköisemmin esimerkiksi pahaa närästystä, suolisto- tai sappivaivoja.
3. Neuvolan terveydenhoitajista kaikki eivät todellakaan ole ruudinkeksijöitä (osa ehdottomasti sitten taas on!).
4. Julkisen terveydenhuollon puolelta avunsaanti voi olla aika ajoin lievästi sanottuna vaikeaa. Maanantaiaamuna neuvolan puhelinjonossa 19 puhelua on normaalia. 
5. Kätilöopiston päivystykseen pääsee vain, jos tekee kuolemaa.
6. Kampin HusLabin henkilökunta on asiansa osaavaa ja kaikin puolin tehokasta.
7. En kärsi virtsatie- tai emätintulehduksesta.
8. Rasituksessa alkava epämääräinen vatsakipu on syytä tutkia - myös julkisen puolen terveydenhoitajien mielestä.
9. Yksityiseltä saa aikoja välittömästi, julkisella alapäätä voi sen sijaan tutkia nuhalääkäri.
10. Jos Suomessa haluaa kiireellisesti erikoislääkärin hoitoa, on syytä varautua maksamaan viulut omasta pussista.
11. Joskus on syytä nöyrtyä ja myöntää, että ei mennyt niin kuin Strömsössä ja perua lomareissu. 
12. Vauvan hyvinvointi menee kaiken edelle.
13. Jos äiti voi hyvin, vauva voi hyvin.
14. Kohdunsuuni on napakasti kiinni eikä merkkejä supistusten aiheuttamista muutoksista kohdunkanavaan ole ultralla havaittavissa.
15. Erikoislääkäritkään eivät aina tiedä vastausta kaikkeen: selittämättä jäivät niin ylävatsakivut (refluksi?) kuin rasituksessa jatkuvat kokonaisvaltaiset vatsakivut (kasvava kohtu painaa vanhan umpparihaavan kiinnikkeitä?). Ei-haitallisia mutta harvinaisen v***umaisia kipuja siis.
16. En tiedä pystynkö palaamaan hiihtoloman jälkeen töihin, mutta juuri nyt on otettava rennosti ja levättävä - siitä huolimatta, että kivut eivät todennäköisesti ole supistuksia. 
17. Huomenna alkaa rv 18 ja pääsin näkemään meidän Juniorin tänään ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon. Pienen sydämen syke. <3

Josko tästä alkaisi jo se odotuksen tylsä osuus? 

Kommentit

  1. Hyvät 17 asiaa! Toivon sulle oikein tylsiä seuraavia 25 viikkoa. Vai montako niitä nyt on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos bebe ei viihdy yksiössään paljoa laskettua aikaa pidempään niin 22 viikkoa pitäisi riittää... ;)

      Poista
  2. Hei! Mulla on myös ollut noita kramppeja tai ainakin samankaltaisia!
    Oli jo ennen raskautta silloin tällöin ja välillä tosi kipeitä niin että lähdin päivystykseen keskellä yötäkin kunnes tosiaan selvisi että se oli närästystä.
    Ja sitten raskaana niitä tuli johonkin saakka säännöllisesti ja juuri noilla viikoilla myös.
    Se kipu minulla tuntuu ylävatsalla ja säteilee alaselkään ja on hetken aikaa niin kova eikä siihen auta makaaminen, istuminen eikä päällään seisominen. Nyt olen viikolla 35 ja en muista milloin viimeksi olisi tullut tuollainen kohtaus.
    Ystäväni kertoi myös ihan samanlaisesta kivusta mikä ilmaantui ensimmäistä kertaa raskaana ollessa.
    Onpa kurjaa, että hoitoon pääseminen on noin vaikeaa! Asun itse Uudellamaalla ja meillä kyllä pääsee neuvolaan melkeinpä milloin haluaa ja äitiyspolillakin olen käynyt hyvinkäällä jo luvattoman useasti milloin minkäkin huolen varjolla. Voin vain kuvitella miten olisin repinyt jo hiukset päästäni jos tilanne olisi tuo että mistään julkiselta ei saa kunnolla apua.
    Tsemppiä ja ihana että kaikki on hyvin ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis piti pysähtyä hengittelemään, kun kouristus iski - aivan kamalaa! Olen tosiaan myös kuullut, että pk-seudun äitipolille ei oteta, mutta että esim Hyvinkäälle pääsee aina. Lucky you. ;) Onneksi kaikki on hyvin, mutta syöhän se naista, kun kävely tekee kipeää...

      Poista
  3. Haha, naurahdin ääneen tuossa "alapäätä tutkii nuhalääkäri"-kohdassa :DDD Vaikka tottahan tuo varmasti on. Tsemppiä loppuraskauteen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo julkisella totesi vaan, että ota yhteyttä suoraan terveysasemaan, että kyllä siellä joku yleislääkäri tutkii. Ei tullut kovin varma olo...

      Poista
  4. Tämä oli kiva postaus ja tosiaan hyvät asiat olit listannut :) Tässäpä samaan tapaan muutama asia, jonka itse olen oppinut viikoilla 13 ja 14:

    - erilaiset kivut - kovatkin sellaiset - voivat kuulua jo näille viikoille ilman että vauvalla olisi mitään hätää
    - henkiset jutut, kuten omat pelot ja stressi, voivat lisätä / voimistaa kipuja
    - minäkään en kärsi virtsatietulehduksesta tai muistakaan "pissavaivoista", vaikka neuvolassa alavatsakivut niihin alussa yhdistettiinkin
    - vaikka neuvolan kuuntelulaitteella ei vauvan sydänääniä kuuluisikaan (kyllä, voitte vaan kuvitella oman paniikkini: ehdin miettiä jo kaikkea mahdollista lähtien siitä, miten kerron miehelleni taas uudesta menetyksestä), voi kaikki kuitenkin olla kunnossa ja ultralla näkyä normisykkeet
    - toiset meistä on vaan kipu- ja tunetemusherkempiä kuin toiset

    Tsemppiä jatkoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja hui noille sydänäänille! Onneksi kaikki oli kunnossa!

      Poista
  5. Mullakin on ollut nyt kahdesti kummallinen ylävatsakramppi, polttaa vatsalaukkua tms. ihan järkyttävän kovaa! Kai se(kin) sitten liittyy raskauteen.

    "Tylsää" jatko-odotusta toivotellen!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yritän olla välittämättä kivuista, koska niitä nyt näyttää tulevan ja menevän. Mutta keskenmenohistorialla tietysti helposti säikähtää...

      Poista
  6. Siis kipuja on todellakin kaikenlaisia. Mulla kramppasi kohtu tässä taannoin rv 17 koko viikonlopun ajan niin kovaa, että tähtiä näkyi. Sen jälkeen helpotti - ja syykin selvisi pian - kohdun kasvukivut. Mun raskausvatsa kirjaimellisesti pullahti esiin tuon vklopun jälkeen! Nyt rv 19 ja näkyvästi raskaana - hui.

    Kaikkea hyvää odotukseenne! Kanssaodotan taustalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin kanssa, että osittain on varmasti kohdun kasvukipuja. Tänään rv 18+1 ja ei tätä palloa saisi enää piiloon mitenkään. Tsemppiä myös sinne! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heikosti positiivinen

Tänä viikonloppuna piti juoda paljon viiniä, laseittain, jopa pulloittain koska maanantaina on synttärit ja vaikka vanheneminen juuri nyt ahdistaa, toisaalta jos syy juhlaan löytyy, se kannattaa käyttää (yksi oppimistani elämänviisauksista keskenmenomatkalla). Eipä juotu.  Piti testata useammalla tikulla vielä tänään, koska perjantain testaan-nyt-että-voin-juoda-viiniä-vaikka-oireita-ei-ole testeistä toinen näytti negaa ja toinen positiivista. Ylimmäinen on PregCheckin, se on selvä plussa, vaikka menkkojen pitäisi alkaa aikaisintaan huomenna (tänään siis todennäköisesti joko 3+5 tai 3+6). ClearBlue on siitä ihana, että testin tulosta ei tarvitse arvailla.  Sen sijaan alimpana oleva Apteekin Oma Raskaustesti on hyvin heikko positiivinen ja ahdistaa kovasti tällaista keskenmenoihin erikoistunutta naisihmistä. Ei varmaan lupaa raskauden jatkumisen kannalta hyvää, jos testi näyttää tuolta? Keskityn hengittämiseen. Täällä nimittäin ollaan. Jälleen kerran raskaana. Jo neljättä ke

Rv 5+4: leikin loppu?

Näin kauan sitä onnea sitten kesti. Jokaisella kerralla hieman lyhyemmän aikaa. Eiliseen asti kaikki meni hyvin, oireita oli koko ajan enenevässä määrin ja mieli tyyni. Mieli oli yllättävän tyyni myös illalla, kun huomasin, että oireet hiipuvat iltaa kohti vähitellen kokonaan. Siinä missä rinnat olivat hetki sitten kivikovat ja todella kosketusarat, illalla jäljellä oli lättänät ja täysin kivuttomat säkit. Pieni paniikki iski jo siinä vaiheessa, soitin miehelle työmatkalle itkuisen puhelun ja menin nukkumaan. Eipä näille mitään voi. Aamulla odotin pahoinvointia, kipeitä rintoja, vilunväristyksiä. Ei mitään. Tilalla on repivä selkäsärky ja itkuinen mieli: näin tässä jälleen kerran kävi. Oireet ovat poissa, olo mitä parhain ja viime kerrasta déjà vu -tunne. Edellisellä kerralla tämä sama odotti viikolla 6+4, nyt jo viikon aiemmin. Jokaisella kerralla raskaudet jatkuvat lyhyemmän ja lyhyemmän aikaa, eiköhän aika ole jo luovuttaa. Minun kehoni ei jostain lääketieteelle tuntemattomasta

Toinen kolmannes ja oireettomuuden kirouksesta

Tänään on rv 13+0. Ihan hetkeksi on pakko pysähtyä ja miettiä sitä. Suurin osa äitiysoppaista määrittelee juuri tämän viikon alkamisen merkitsevän myös toisen kolmanneksen alkua. Siis että minä - pelkkiä keskenmenoja saanut nainen - olen päässyt toiselle kolmannekselle. Sanattomaksi vetää.  Toki heti ajattelen niin, että todisteena tästähän minulla on vain viikontakainen ultrakäynti. Mistäpä sitä tietää, mitä siellä kehossa on ehtinyt tapahtua tässä viikon aikana. Kuten huomaatte, luotto oman kehon toimintaan niin kuin luonto on sen tarkoittanut on edelleen lähes olematonta. Tuurilla ne laivatkin seilaa. Nyt ollaan täysin neitseellisellä maaperällä: tänne saakka ei olla koskaan päästy enkä siis tiedä, mitä odottaa tai mikä on normaalia. Kehohan nimittäin päätti - varmaan sitten sen toisen kolmanneksen kunniaksi - että nyt on aika luopua raskausoireista. Lauantaina yökin aamulla aiempia viikkoja huomattavasti vähemmän ja jaksoin valvoa lauantai-iltana puoleenyöhön saakka, mikä oli