Keskenään

Tällä viikolla on ollut kovin hiljaista. Olen yrittänyt nauttia lomasta, vaikka suurin osa siitä onkin kulunut kotisohvalla lomamatkan ja kaikkien muiden jo lukkoon lyötyjen rientojen sijaan. Nyt on ollut aikaa keskittyä itseen - niin hyvässä kuin pahassa. Tänään on rv 18+5. Olo on paljon parempi kuin viikko sitten. Olen käynyt jo lyhyillä kävelylenkeillä ilman jatkuvia kipuja ja palaan huomenna töihin hyvillä mielin: jospa kivut olivatkin väliaikaisia eikä välitön sairausloma uhkaakaan. Katsotaan, miltä viikon päästä näyttää. Lyhyet kävelylenkit, leffassa istuminen ja kevyet kotiaskareet ovat kuitenkin hieman eri asia kuin hektinen arki, liian lyhyeksi jäävä yöuni ja niskaan kaatuvat työt. Aion toki hidastaa tahtia (ja tehdä ehkä nyt sitten tänä keväänä vain sen bare mininimum sillä saralla) mutta kehoa täytyy kuunnella ja jos näyttää siltä, että työnteosta ei mitään tule, niin sitten olkoon niin. Jää nähtäväksi. Tällä viikolla nurkissa ovat pyörineet jälleen kerran kaikenlaiset ...

Tällä viikolla olen oppinut taas paljon uutta: 1. Raskauteen viikolla 17 voi jo kuulua kaikenlaisia kipuja. 2. Ylävatsakivut rv 17 eivät voi kuitenkaan olla supistuksia vaan todennäköisemmin esimerkiksi pahaa närästystä, suolisto- tai sappivaivoja. 3. Neuvolan terveydenhoitajista kaikki eivät todellakaan ole ruudinkeksijöitä (osa ehdottomasti sitten taas on!). 4. Julkisen terveydenhuollon puolelta avunsaanti voi olla aika ajoin lievästi sanottuna vaikeaa. Maanantaiaamuna neuvolan puhelinjonossa 19 puhelua on normaalia.  5. Kätilöopiston päivystykseen pääsee vain, jos tekee kuolemaa. 6. Kampin HusLabin henkilökunta on asiansa osaavaa ja kaikin puolin tehokasta. 7. En kärsi virtsatie- tai emätintulehduksesta. 8. Rasituksessa alkava epämääräinen vatsakipu on syytä tutkia - myös julkisen puolen terveydenhoitajien mielestä. 9. Yksityiseltä saa aikoja välittömästi, julkisella alapäätä voi sen sijaan tutkia nuhalääkäri. 10. Jos Suomessa haluaa kiireellisesti erikoislääkärin hoi...

Ettei elämä ja odotus kävisi liian tylsäksi, eilen alkoivat sitten kivuliaat supistukset. Joita en tajunnut supistuksiksi kuin vasta tänään.  Eilen aamulla herätessäni olo oli jotenkin outo ja huono. Heikotti, pyörrytti ja oksetti, mutta lähdin kuitenkin sitkeästi töihin. Päivä meni ihan ok, mutta illalla kotiin palatessa alkoivat kouristukset. Oletin syöneeni jotain sopimatonta ja makasin illan sohvalla lämpötyyny vatsalla ajatellen sen menevän ohi. Joskus ruuansulatusvaivoihinkin on liittynyt aalloittain tulevaa kramppimaista kipua ja kipu paikallistui tällä kertaa vahvasti ylävatsaan, joten en tajunnut, että kyseessä voisi olla supistukset. Aamulla olo oli parempi, mutta heti, kun lähdin kotoa liikkeelle, vatsakivut palasivat. Tällä kertaa ei kouristuksina vaan epämääräisenä jatkuvana kipuna ympäri vatsaa. Päätin soittaa töihin päästyäni neuvolaan. Siellä otettiin (historiani huomioiden) tilanne heti vakavasti. Säikähdin hieman itsekin, mutta hyvä, että huolehtivat. Hoit...

Neuvolassa oli kaikki kunnossa! Sanoin terveydenhoitajalle jo ovella, että tästä kuuntelukerrasta tuli hieman jännittävämpi viikonloppuna, kun liikkeet loppuivat, joten asetuin heti kuuntelupöydälle. Onneksi vauvan sydämen syke saatiin kuulumaan välittömästi ja liikehdintää kuului jumputuksen lomassa vaikka kuinka - ilman, että se tuntui minulle yhtään. Terkkari yritti nyt saada minut uskomaan, että istukan paikka samoin kuin vauvan asento vaikuttavat liikkeiden tuntumiseen näillä viikoilla vielä niin paljon, että liikkeiden tuntumisesta tai tuntumattomuudesta ei kannata (ainakaan saman tien) liikaa huolestua.  Keskustelimme myös supistuksista ja kuuluvat kuulemma asiaan. Ovat kehon tapa kertoa, että tahtia voisi vähän hidastaa (erityisesti ilmeisesti sitä kävely tahtia, koska kiristykset ovat alkaneet aina liian rivakasta ravaamisesta), mutta eivät ole mitenkään vaarallisia. Minulla on aika neuvolalääkärille kahden viikon päästä ja tuolloin tehdään sitten sisätutkimus, mutta t...

Tänään on rv 16+4. Keskiviikosta lähtien seesteinen mieli on vaihtunut johonkin aivan muuhun ja tänä aamuna päästiin jo täyteen paniikkimoodiin. Voi raskaus, mikset sinä voi päästää minua tällä(kään) kertaa helpommalla? Kaikki alkoi siitä, että keskiviikkona tulin tuttuun tapaan hektisen työpäivän jälkeen kotiin, mutta olo oli jotenkin outo. Maha tuntui isolta, painavalta ja kiristävältä ja huomasin yhtäkkiä sen muuttuneen todella pinkeäksi . Mitään kipuja ei ollut, mutta laitoin viestiä äidilleni, joka kysyi heti, että eihän minua vain supista. Vaikka takana onkin kolme keskenmenoa, supistuksiin on aina liittynyt lähes tajuttomuuden rajamaille vievää kipua, joten en osannut yhdistää tällaista epämukavaa kiristävää tunnetta supistuksiin. Mutta tajusin hyvin pian, että siitä oli kyse.  Yritin koko keskiviikkoillan saada supistuksia laukeamaan, mutta olo oli tukala  nukkumaanmenoon saakka. Keskenmeno-odottajana olo oli henkisesti vähintään yhtä hankala ja mietin jo mielessän...

Eilen sorruin. Kerran melkein ja toisen kerran kokonaan. Nyt on puhe kahdesta täysin eri asiasta. Olimme illalla pitkästä aikaa ravintolassa syömässä ystäväporukalla ja vaikka tiesin jo etukäteen, että gluteeniton + raskausrajoitteet ei ole paras mahdollinen yhdistelmä ravintolaruokailulle, halusin ottaa riskin. Ennen pöytävarausta oli hetki aikaa ja eksyin pyörimään Stockmannille. Normaalisti olisin noussut kolmanteen kerrokseen naistenvaateosastolle, mutta kasvava vatsa ei houkuttele tällä hetkellä vaateostoksille. Melkein kuin huomaamatta ohitin sisustusosaston ja nousin uhkarohkeasti kerrokseen kuusi: lastenosastolle. Kävelin pikkuruisten bodyen, mekkojen ja haalareiden keskellä, hypistelin kankaita ja huomasin koko ajan pelkääväni, että kohta joku tulisi sanomaan, että mitä sinä huijari täällä teet - eihän sinulla ole edes lasta mukana. Myyjiä karttelin kuin ruttoa.  Sitten vastaan sattui sellainen maailman söpöin (eikä kyllä mikään halvin mahdollinen...) luomupuuvillast...

Taidan olla vihdoin pääsemässä siihen kuuluisaan energiseen ja seesteiseen keskiraskauteen. Oireet ovat olleet tällä viikolla vähenemään päin, mutta tämä ei ihme kyllä ole lisännyt paniikkia. Jotenkin maanantain neuvola rauhoitti kummasti mieltä: tuntuu, että vauva kehittyy siitä huolimatta, että emme ole kehitystä koko ajan dopplereilla tai ultrilla vahtaamassa ja itse olen pystynyt nauttimaan jo päivistä, kun ei ole paha olo, vessassa ei tarvitse juosta joka välissä (ainoastaan kerran yössä!) ja ruokavälitkin ovat palanneet melko normaaleiksi (kolme tuntia ilman ruokaa eikä oksettavaa oloa, mitä tämä on??). Lisäksi seuraava dopplerkuuntelu neuvolassa odottaa jo reilun viikon päässä ja viikot tuntuvat tässä vaiheessa menevän lähes huomaamatta ohi, joten olo on rauhallinen. Töissä on ollut erityisen hektinen viikko ja siitä huolimatta olen jaksanut tehdä kaiken ja vähän ylimääräistäkin ja päiväunia olen tainnut nukkua vain parina päivänä. Välillä tuntuu, että ilman kasvavaa vats...

Tänään oli toinen neuvolakerta (uskomatonta!) ja jännitti huomattavasti ultria vähemmän. Silti iski pieni paniikki, kun terveydenhoitaja sanoi melkein heti käynnin alussa, että hoidetaan se mukavin osuus alta pois eli kuunnellaan ne sydänäänet. Mehän päädyttiin nyt siihen, että doppleria ei meille tule, ei nyt eikä jatkossa. Pelkään liikaa sitä, etten saisi ääniä itse kuulumaan ja sitten joutuisin ravaamaan paniikissa päivystyksessä ja toisaalta haluan oppia luottamaan myös siihen, että elämä kantaa (uskomatonta, että minä sanon tämän, mutta ihan oikeasti näin se on). Neuvolan terkka oli onneksi samoilla linjoilla: kyselin hieman dopplerista ja sanoi heti, että ei suosittele - erityisesti ei meille toistuvista keskenmenoista kärsiville. Olin niin tyytyväinen, että hän sanoi näin, koska nyt voin seisoa päätökseni takana ja luottaa siihen, että hengissä tästä raskaudesta selvitään ilman dopplereitakin. Sydänäänet saatiin kuulumaan neuvolassa melko pian ja hyvin ne kuuluivatkin. Syke...