Melkein tekisi mieli poistaa eilinen blogipostaus. Mielenrauha my ass.
Tein tänä aamuna negatiivisen raskaustestin. Alla seuraa tarkkaa selostusta kuvitelluista raskausoireista, joten hyppää oli, jos on too much information tai ei muuten kiinnosta. Kp 32 ja jo viikko sitten rintoja alkoi vähitellen särkeä (yleensä merkki siitä, että ovulaatio on tapahtunut), näläntunne lisääntyi, piti käydä vessassa koko ajan ja perjantaiaamuna alkoi kuvotus. Ainoa hieman minua mietityttänyt asia oli kirkas valkovuoto - viittasi ovulaatioon, mutta voisiko se kestää viikon ja alkaa vasta kiertopäivän 26 tienoilla (toisaalta, PCO tekee tepposia harva se kierto). Kolme kertaa olen tiennyt lähes 100% varmuudella olevani raskaana, kolme kertaa testi on näyttänyt niissä tapauksissa plussaa ja olin tällä kertaa jopa varmempi siitä, että sisällä kasvaa alkio #4.
Itkuhan siinä sitten tuli, kun klo 4.45 tänä aamuna testi näytti tyylipuhdasta negaa. Ettäkö mitä!? Oireita, mutta ei raskautta. Raskaudesta alkaisi ihan erilainen tarina, mutta tällaiseen itseni huijaamiseen kokonaisella oirepatteristolla en ole ennen törmännyt.
Nyt sitten päällimmäinen tunne on armoton v***tus. Keho ei - jälleen kerran - toimi niin kuin pitäisi, en suoraan sanottuna tiedä odotanko menkkoja alkavaksi tänään, huomenna vai kahden viikon päästä. Voi tosiaan olla, että kyse oli hyvin myöhäisestä ovulaatiosta, joka huonoksi onneksi jäi täysin hyödyntämättä (kiitos viikonlopun vieraiden ja oman ihmeellisen oloni, jota typerästi raskaudeksi luulin) tai sitten munasarjani ovat lopullisesti lakanneet noudattamasta minkäänlaista logiikkaa.
Tuli paha mieli ja piti vähän huutaa miehelle aamulla. Turhauttaa, itkettää, surettaa, pelottaa. Ensin pitää yrittää tulla raskaaksi ja sitten pitää pelätä keskenmenoa ja mikään ei tunnu onnistuvan. Lapsettomuus on jatkuvaa odottamista ja se, että yk 1 meni reisille ei ole maailmanloppu, mutta entä jos tuntuu, että yk 1 on kestänyt puolitoista vuotta? Hoitoihin, hoitoihin, hoitoihin pyöri tämän aamun mielessä ja mieli teki nakata gluteenittomalla ruokavaliolla vesilintua. Ai että pientä ylireagointia?
Ainoa valopilkku tässä päivässä on se, että varasin jo yli viikko sitten nettisurffailun seurauksena ajan Veli-Matti Ulanderille ja lääkärikäynti odottaa huomenna. Ilmeisesti kyseessä on keskenmenoekspertti, todellinen asiantuntija, mitä tulee naisiin, joiden kohdut onnistuvat tappamaan kaiken elävän. Ihmeidentekijältä se mielestäni kuulostaa, odotan jo innolla tapaavani tämän keskenmenojen MacGyverin. Hän voisi varmaan tehdä seuraavan väitöstutkimuksen aiheesta Alanan hedelmällisyys.
Jospa sieltä löytyisi taas se zen tai jos ei sitä, niin edes vähän paremmat fiilikset. Eilisillan jooga-high ehti jo huveta ja tänä aamuna iski lapsettomuuskrapula. Voi rakas, raivostuttava kehoni - voisitko tehdä yhteistyötä edes tämän kerran? Menkat tai raskaus, molemmat olisitte tervetulleita, kun tulisi edes jompikumpi.
Tein tänä aamuna negatiivisen raskaustestin. Alla seuraa tarkkaa selostusta kuvitelluista raskausoireista, joten hyppää oli, jos on too much information tai ei muuten kiinnosta. Kp 32 ja jo viikko sitten rintoja alkoi vähitellen särkeä (yleensä merkki siitä, että ovulaatio on tapahtunut), näläntunne lisääntyi, piti käydä vessassa koko ajan ja perjantaiaamuna alkoi kuvotus. Ainoa hieman minua mietityttänyt asia oli kirkas valkovuoto - viittasi ovulaatioon, mutta voisiko se kestää viikon ja alkaa vasta kiertopäivän 26 tienoilla (toisaalta, PCO tekee tepposia harva se kierto). Kolme kertaa olen tiennyt lähes 100% varmuudella olevani raskaana, kolme kertaa testi on näyttänyt niissä tapauksissa plussaa ja olin tällä kertaa jopa varmempi siitä, että sisällä kasvaa alkio #4.
Itkuhan siinä sitten tuli, kun klo 4.45 tänä aamuna testi näytti tyylipuhdasta negaa. Ettäkö mitä!? Oireita, mutta ei raskautta. Raskaudesta alkaisi ihan erilainen tarina, mutta tällaiseen itseni huijaamiseen kokonaisella oirepatteristolla en ole ennen törmännyt.
Nyt sitten päällimmäinen tunne on armoton v***tus. Keho ei - jälleen kerran - toimi niin kuin pitäisi, en suoraan sanottuna tiedä odotanko menkkoja alkavaksi tänään, huomenna vai kahden viikon päästä. Voi tosiaan olla, että kyse oli hyvin myöhäisestä ovulaatiosta, joka huonoksi onneksi jäi täysin hyödyntämättä (kiitos viikonlopun vieraiden ja oman ihmeellisen oloni, jota typerästi raskaudeksi luulin) tai sitten munasarjani ovat lopullisesti lakanneet noudattamasta minkäänlaista logiikkaa.
Tuli paha mieli ja piti vähän huutaa miehelle aamulla. Turhauttaa, itkettää, surettaa, pelottaa. Ensin pitää yrittää tulla raskaaksi ja sitten pitää pelätä keskenmenoa ja mikään ei tunnu onnistuvan. Lapsettomuus on jatkuvaa odottamista ja se, että yk 1 meni reisille ei ole maailmanloppu, mutta entä jos tuntuu, että yk 1 on kestänyt puolitoista vuotta? Hoitoihin, hoitoihin, hoitoihin pyöri tämän aamun mielessä ja mieli teki nakata gluteenittomalla ruokavaliolla vesilintua. Ai että pientä ylireagointia?
Ainoa valopilkku tässä päivässä on se, että varasin jo yli viikko sitten nettisurffailun seurauksena ajan Veli-Matti Ulanderille ja lääkärikäynti odottaa huomenna. Ilmeisesti kyseessä on keskenmenoekspertti, todellinen asiantuntija, mitä tulee naisiin, joiden kohdut onnistuvat tappamaan kaiken elävän. Ihmeidentekijältä se mielestäni kuulostaa, odotan jo innolla tapaavani tämän keskenmenojen MacGyverin. Hän voisi varmaan tehdä seuraavan väitöstutkimuksen aiheesta Alanan hedelmällisyys.
Jospa sieltä löytyisi taas se zen tai jos ei sitä, niin edes vähän paremmat fiilikset. Eilisillan jooga-high ehti jo huveta ja tänä aamuna iski lapsettomuuskrapula. Voi rakas, raivostuttava kehoni - voisitko tehdä yhteistyötä edes tämän kerran? Menkat tai raskaus, molemmat olisitte tervetulleita, kun tulisi edes jompikumpi.
Tsemppiä <3
VastaaPoistaKiitos. <3
PoistaTäältäkin! <3
VastaaPoistaKiitos. <3
PoistaToivottavasti MacGyverilta löytyy vastauksia! Tsemppiä ja positiivisia viboja sinne <3
VastaaPoistaKiitos. <3 MacGyver oli ihana! Ehkä vähemmän vastauksia mutta sitäkin enemmän kannustusta.
Poista