Kävin eilen sokerirasitustestissä. Esikoista odottaessa sain raskausdiabetesdiagnoosin raskausviikolla 26 ja tästä syystä tiesin, että testi tulee jo heti tähän toisen kolmanneksen alkuun. Paasto meni helteestä huolimatta yllättävän hyvin, mutta huono olo ehti iskeä, kun pääsin labraan ja erityisesti sokerilitkun jälkeen kuumassa odotushuoneessa odotellessa olin todella huonovointinen. Huimasi ja heikotti - syömättömyys, helle ja raskaus eivät todellakaan sovi yhteen. Toisen tunnin aikana olo kuitenkin koheni ja pääsin kotiin syömään.
Sain tulokset onneksi heti tänä aamuna toisessa neuvolassa. Tämä raskaus näyttää joiltain osin toistavan täysin esikoisen kaavaa eli tulokset olivat lähes identtiset. Paastoarvo oli 5,3 eli taas täysin siinä rajalla, seuraava arvo 5,9 ja viimeisen tunnin arvo 5,6. Eli jälleen kerran tuo paastoarvo oli se, joka jäi siihen rajalle keikkumaan ja toi toistamiseen raskausdiabetesdiagnoosin. Osasin odottaa sitä, mutta pettynyt olen silti. Painoa on tullut koko raskauden aikana kuitenkin vasta sen 3kg (tänään rv 16+1) ja olen pyrkinyt välttämään ylimääräisiä herkkuja ja pitämään ruokarytmin tasaisena. En voi olla ajattelematta, että paastoarvolla 5,2 en joutuisi tähän ärsyttävään ruokapäiväkirja- ja verensokerimittausrumbaan. Lisäksi pelottaa jo nyt, että vauvan verensokerit heittelevät taas synnytyksen jälkeen ja joudumme samaan lisämaitolimboon kuin esikoisen kanssa. No, ainakin homma olisi täysin tuttua, joten yllätyksenä se ei tule.
Epäilen edelleen, että PCO-taipumukseni on se, joka paastoarvoa nostaa. Muuten minulla ei ole muita raskausdiabetekselle altistavia tekijöitä (sukurasite, ylipaino yms.), joten yritän suhtautua diagnoosiin niin, että hyvähän se on, että rajat ovat matalalla ja viimeksi kaikki arvot olivat aina mitatessa hyvät, joten jospa pärjään pelkästään syömällä säännöllisesti ja mahdollisimman terveellisesti.
Muuten kaikki oli neuvolassa kunnossa. Virtsanäyte oli puhdas, verenpaine melko matala ja vauvan sykkeet kuultiin pienen etsimisen jälkeen (syke oli 143). Terveydenhoitaja epäili, että istukka saattaisi tosiaan olla kohdun etuseinässä, koska hän joutui hetken sekä etsimään vauvan sykettä että painamaan doppleria kovastikin mahan sisään, että syke kuului. Olen kuitenkin tuntenut nyt vauvan liikkeitä muutaman päivän ajan (toki harvemmin kuin esikoisesta) ja tästä syystä terveydenhoitaja epäili, että voiko istukka kuitenkaan olla edessä, mutta toisaalta liikkeet tuntuvat pääosin joko ihan alhaalla tai sivuilla. Uskon siis itse, että istukka on edessä, toki rakenneultrassahan se selviää.
On jotenkin uskomatonta, miten nopeasti aika on tässä toisessa raskaudessa kulunut. Rakenneultraan on enää vajaa kuukausi. Toivottavasti vauvalla on siellä kaikki hyvin, lisäksi tietysti kuulemme mielellään uuden tulokkaan sukupuolen. Olen näihin päiviin saakka ollut ihan vakuuttunut siitä, että meille odotetaan tällä kertaa tyttöä. Raskaus on ollut sen verran helpompi esikoiseen verrattuna ja muutenkin on ollut sellainen "tyttöfiilis". Näin kuitenkin viime viikolla unta, jossa synnytin poikavauvan ja sen jälkeen mieli on muuttunut. Sanoisin, että olo on tällä hetkellä aika 50-50 eli jos sukupuoli saadaan seuraavassa ultrassa selville, en yllättyisi kummastakaan. Jos noihin vauvan sykkeisiin on uskominen, ne kai povaisivat meille toista poikaa.
Jos näin seesteisissä tunnelmissa (radi-diagnoosista huolimatta) pääsemme pitkälle syksyyn ja kaikki jatkuu hyvin, voin olla todella onnellinen. Vielä kun päästäisiin näistä tappohelteistä, niin voisi viettää aikaa muuallakin kuin varjon alla ja mielellään tuulettimen välittömässä läheisyydessä.
Sain tulokset onneksi heti tänä aamuna toisessa neuvolassa. Tämä raskaus näyttää joiltain osin toistavan täysin esikoisen kaavaa eli tulokset olivat lähes identtiset. Paastoarvo oli 5,3 eli taas täysin siinä rajalla, seuraava arvo 5,9 ja viimeisen tunnin arvo 5,6. Eli jälleen kerran tuo paastoarvo oli se, joka jäi siihen rajalle keikkumaan ja toi toistamiseen raskausdiabetesdiagnoosin. Osasin odottaa sitä, mutta pettynyt olen silti. Painoa on tullut koko raskauden aikana kuitenkin vasta sen 3kg (tänään rv 16+1) ja olen pyrkinyt välttämään ylimääräisiä herkkuja ja pitämään ruokarytmin tasaisena. En voi olla ajattelematta, että paastoarvolla 5,2 en joutuisi tähän ärsyttävään ruokapäiväkirja- ja verensokerimittausrumbaan. Lisäksi pelottaa jo nyt, että vauvan verensokerit heittelevät taas synnytyksen jälkeen ja joudumme samaan lisämaitolimboon kuin esikoisen kanssa. No, ainakin homma olisi täysin tuttua, joten yllätyksenä se ei tule.
Epäilen edelleen, että PCO-taipumukseni on se, joka paastoarvoa nostaa. Muuten minulla ei ole muita raskausdiabetekselle altistavia tekijöitä (sukurasite, ylipaino yms.), joten yritän suhtautua diagnoosiin niin, että hyvähän se on, että rajat ovat matalalla ja viimeksi kaikki arvot olivat aina mitatessa hyvät, joten jospa pärjään pelkästään syömällä säännöllisesti ja mahdollisimman terveellisesti.
Muuten kaikki oli neuvolassa kunnossa. Virtsanäyte oli puhdas, verenpaine melko matala ja vauvan sykkeet kuultiin pienen etsimisen jälkeen (syke oli 143). Terveydenhoitaja epäili, että istukka saattaisi tosiaan olla kohdun etuseinässä, koska hän joutui hetken sekä etsimään vauvan sykettä että painamaan doppleria kovastikin mahan sisään, että syke kuului. Olen kuitenkin tuntenut nyt vauvan liikkeitä muutaman päivän ajan (toki harvemmin kuin esikoisesta) ja tästä syystä terveydenhoitaja epäili, että voiko istukka kuitenkaan olla edessä, mutta toisaalta liikkeet tuntuvat pääosin joko ihan alhaalla tai sivuilla. Uskon siis itse, että istukka on edessä, toki rakenneultrassahan se selviää.
On jotenkin uskomatonta, miten nopeasti aika on tässä toisessa raskaudessa kulunut. Rakenneultraan on enää vajaa kuukausi. Toivottavasti vauvalla on siellä kaikki hyvin, lisäksi tietysti kuulemme mielellään uuden tulokkaan sukupuolen. Olen näihin päiviin saakka ollut ihan vakuuttunut siitä, että meille odotetaan tällä kertaa tyttöä. Raskaus on ollut sen verran helpompi esikoiseen verrattuna ja muutenkin on ollut sellainen "tyttöfiilis". Näin kuitenkin viime viikolla unta, jossa synnytin poikavauvan ja sen jälkeen mieli on muuttunut. Sanoisin, että olo on tällä hetkellä aika 50-50 eli jos sukupuoli saadaan seuraavassa ultrassa selville, en yllättyisi kummastakaan. Jos noihin vauvan sykkeisiin on uskominen, ne kai povaisivat meille toista poikaa.
Jos näin seesteisissä tunnelmissa (radi-diagnoosista huolimatta) pääsemme pitkälle syksyyn ja kaikki jatkuu hyvin, voin olla todella onnellinen. Vielä kun päästäisiin näistä tappohelteistä, niin voisi viettää aikaa muuallakin kuin varjon alla ja mielellään tuulettimen välittömässä läheisyydessä.
Mulla oli mun raskaudesta alussa poikafiilis (unet ym.), Mutta sitten rv 12 eteenpäin aloin miettiä (tai kai jossain määrin toivoakin) tyttöä ja kehitin siis tyttöfiiliksen. Ihana pieni poika tuli :D <3
VastaaPoistaMinä olin esikoisesta alusta asti täysin varma, että poika tulee. On ollut ihmeellistä, kun nyt tällä kertaa ei olekaan varmaa oloa vaan saadaan oikeasti jännätä ultraan - tai jopa loppuun saakka.
Poista