Ensimmäisellä kerralla keskenmeno tuli niin puskista, että en osannut kyseenalaistaa lääkärin käskyä ottaa tyhjennyslääkkeet mukaan ja lähteä kotiin hoitamaan keskenmeno loppuun. Tyhjennys epäonnistui: kivut olivat järkyttävät, tyhjennys alkoi mutta kaikki ei tullut ulos. Lääkkeitä yritettiin toisenkin kerran samalla tuloksella. Yli kolme viikkoa keskenmenon toteamisen (ja yli viisi viikkoa sikiön kuoleman) jälkeen jouduin vielä kaavintaan ja vannoin sekä lääkärille että hoitajalle, että samanlaiseen rumbaan en enää lähtisi. Supistukset kotona vastasivat pienimuotoista synnytystä ja silti jouduin kärsimään jatkuvista alaselkä- ja vatsakivuista usean viikon ajan.
Menen huomenna elämäni toiseen kaavintaan. Tällä kertaa keskenmeno ilmoitti itsestään pienellä tiputteluvuodolla, jota menin yksityiselle tarkistamaan. Olin luottavaisin mielin: vuoto oli vähäistä, raskausoireet vahvoja ja viikkoja kasassa jo 10+0 ja viikolla 8+2 olin nähnyt pienen vauvanalun ja kuullut sydämen sykkeen, joten miksi kaikki ei olisi hyvin?
Ei ollut. Sikiö oli kuollut pian varhaisultran jälkeen viikolla 8+4 ja siinä sitä taas oltiin. Toinen keskenmeno ja lääkäri Kätilöopistolla ymmärsi, että nyt tälle ihmiselle täytyy antaa jo vaihtoehtoja. Niinpä valitsin kaavinnan.
Luonto ei aina kunnioita ihmisen valintoja ja meidän vauva #2 päätti syntyä vessanpönttöön muutama päivä ennen kaavintaa. Tällä kertaa keskenmeno oli siis epätäydellinen mutta spontaani. Se alkoi itsestään, jouduin kärsimään edellistä vastaavat synnytyskivut kotona ja ulos tuli iso osa, mutta ei kaikkea. Huomenna odottaa siis elämäni toinen kaavinta, mutta olemme keskenmenon fyysisen puolen hoidossa jo paljon pidemmällä kuin aikaisemmalla kerralla: keskenmenon toteamisesta tulee huomenna viikko ja loppu häämöttää jo! Toivottavasti.
Fyysinen kipu on pientä henkisen puolen rinnalla, kun puhutaan keskenmenoista. Mutta olen silti sitä mieltä, että jos keskenmenon kärsinyttä ihmistä voidaan jotenkin auttaa - siis vähentää hänen fyysistä taakkaansa, niin hoitohenkilökunnan olisi se mahdollisuus tarjottava. Asioista kannattaa ottaa selvää, lääkärille kannattaa puhua ja joskus täytyy osata vaatia.
Tänä iltana otan esilääkityksenä antibioottia ja huomenna toivon itselleni hyviä unia leikkaussalissa. Ollaan taas askeleen pidemmällä kohti toipumista.
Menen huomenna elämäni toiseen kaavintaan. Tällä kertaa keskenmeno ilmoitti itsestään pienellä tiputteluvuodolla, jota menin yksityiselle tarkistamaan. Olin luottavaisin mielin: vuoto oli vähäistä, raskausoireet vahvoja ja viikkoja kasassa jo 10+0 ja viikolla 8+2 olin nähnyt pienen vauvanalun ja kuullut sydämen sykkeen, joten miksi kaikki ei olisi hyvin?
Ei ollut. Sikiö oli kuollut pian varhaisultran jälkeen viikolla 8+4 ja siinä sitä taas oltiin. Toinen keskenmeno ja lääkäri Kätilöopistolla ymmärsi, että nyt tälle ihmiselle täytyy antaa jo vaihtoehtoja. Niinpä valitsin kaavinnan.
Luonto ei aina kunnioita ihmisen valintoja ja meidän vauva #2 päätti syntyä vessanpönttöön muutama päivä ennen kaavintaa. Tällä kertaa keskenmeno oli siis epätäydellinen mutta spontaani. Se alkoi itsestään, jouduin kärsimään edellistä vastaavat synnytyskivut kotona ja ulos tuli iso osa, mutta ei kaikkea. Huomenna odottaa siis elämäni toinen kaavinta, mutta olemme keskenmenon fyysisen puolen hoidossa jo paljon pidemmällä kuin aikaisemmalla kerralla: keskenmenon toteamisesta tulee huomenna viikko ja loppu häämöttää jo! Toivottavasti.
Fyysinen kipu on pientä henkisen puolen rinnalla, kun puhutaan keskenmenoista. Mutta olen silti sitä mieltä, että jos keskenmenon kärsinyttä ihmistä voidaan jotenkin auttaa - siis vähentää hänen fyysistä taakkaansa, niin hoitohenkilökunnan olisi se mahdollisuus tarjottava. Asioista kannattaa ottaa selvää, lääkärille kannattaa puhua ja joskus täytyy osata vaatia.
Tänä iltana otan esilääkityksenä antibioottia ja huomenna toivon itselleni hyviä unia leikkaussalissa. Ollaan taas askeleen pidemmällä kohti toipumista.
Oon nyt lukenut useammankin postauksen ja täytyy kyllä sanoa, että on teillä hurjan raskas tie tässä ollut takana.
VastaaPoistaTuntuu niin pahalta, että kohdun tyhjennystä on lääkkeillä yritetty useitakin kertoja. Minustakin kaavinta on kaikin tavoin inhimillisempi tapa hoitaa keskenmeno: lääkkeellinen kaavinta on vähän kuin asiasta haluttaisiin vielä jotenkin rankaista.