Kävin keskiviikkona follikkeliultrassa, nyt jo kolmannen kerran.
Gynekologi oli yltiöpäisen positiivinen. Kuulemma viime kierrossa muutamaa päivää ennen testipäivää saatu himmeä plussa lupaa hyvää, kohdun limakalvo näytti hyvältä (8mm kp 11) ja vielä varmuuden vuoksi se nesteultrattiin, jotta gynekologi olisi saanut häivytettyä epäilyksiäni mahdollisista sektion ja kaavintojen jälkeisistä kiinnikkeistä (niitä ei ollut). Vasemmalla puolella ollut munarakkula oli 24mm ja sain ohjeeksi ottaa Ovitrelle-irroituspiikin saman tien vielä ultrauksen jälkeen. Loppukiertoon sain Terolut-kuurin keltarauhasta tukemaan.
Perjantaina, kaksi päivää ultran jälkeen tuli ovulaatio, harvinaisen kipeä sellainen. Ja nyt sitten taas odotellaan.
Laadittiin gynekologin kanssa sotasuunnitelma. Vielä toukokuussa kokeillaan yksi induktio, jos tästä kierrosta ei tärppää (miten lapsettomuuslääkäri jaksaa uskoa plussaan, kun minä en - oli taas aivan vakuuttunut, että sotasuunnitelmaa ei tarvita) ja kesäkuussa kokeillaan yksi inseminaatio. Sen tehoon en usko induktiota enempää, mutta voipahan sitten joskus sanoa, että sitäkin kokeiltiin. Heinä- ja elokuu pidetään taukoa. Syksystä ei ole tietoa.
Eli kaikki munat on ns. kolmessa korissa. Tässä huhtikuun ja touko- ja kesäkuun koreissa to be exact. Jos raskaus ei ala näillä kolmella kierrolla, me jäämme tauolle, minun munasarjani saavat palata omaan sattumanvaraiseen rytmiinsä ja yritämme pohtia, että mitä seuraavaksi. Mikä olisi järkevää vai olisiko mikään. Lapsettomuudessa niin moni asia ei tunnu käyvän järkeen ollenkaan.
Hain torstaina postista Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut -kirjan (sen saa muuten tilattua täältä) ja olen ahminut sitä viikonlopun aikana kuin - pun intended - hullu. Tunnistan niin monessa kohtaa itseäni oman äitiyden alkutaipaleella, että mietin jo nyt, että entä jos seuraava tulisikin enkä osaisi vieläkään nauttia. Entä jos kaikki menisi vielä huonommin kuin ensimmäisellä kerralla ja masentuisin kunnolla, ahdistuisin niin, että tarvitsisin lääkityksen.
Edelleen siis pohdin, että miksi ihminen haluaa toisen lapsen ja samalla toivon enemmän kuin mitään, että saisin sen toisen lapsen. Ensi viikon perjantaina testataan, tästä alkavat taas nämä kahden viikon kyttäyspäivät. Hohhoijaa.
Gynekologi oli yltiöpäisen positiivinen. Kuulemma viime kierrossa muutamaa päivää ennen testipäivää saatu himmeä plussa lupaa hyvää, kohdun limakalvo näytti hyvältä (8mm kp 11) ja vielä varmuuden vuoksi se nesteultrattiin, jotta gynekologi olisi saanut häivytettyä epäilyksiäni mahdollisista sektion ja kaavintojen jälkeisistä kiinnikkeistä (niitä ei ollut). Vasemmalla puolella ollut munarakkula oli 24mm ja sain ohjeeksi ottaa Ovitrelle-irroituspiikin saman tien vielä ultrauksen jälkeen. Loppukiertoon sain Terolut-kuurin keltarauhasta tukemaan.
Perjantaina, kaksi päivää ultran jälkeen tuli ovulaatio, harvinaisen kipeä sellainen. Ja nyt sitten taas odotellaan.
Laadittiin gynekologin kanssa sotasuunnitelma. Vielä toukokuussa kokeillaan yksi induktio, jos tästä kierrosta ei tärppää (miten lapsettomuuslääkäri jaksaa uskoa plussaan, kun minä en - oli taas aivan vakuuttunut, että sotasuunnitelmaa ei tarvita) ja kesäkuussa kokeillaan yksi inseminaatio. Sen tehoon en usko induktiota enempää, mutta voipahan sitten joskus sanoa, että sitäkin kokeiltiin. Heinä- ja elokuu pidetään taukoa. Syksystä ei ole tietoa.
Eli kaikki munat on ns. kolmessa korissa. Tässä huhtikuun ja touko- ja kesäkuun koreissa to be exact. Jos raskaus ei ala näillä kolmella kierrolla, me jäämme tauolle, minun munasarjani saavat palata omaan sattumanvaraiseen rytmiinsä ja yritämme pohtia, että mitä seuraavaksi. Mikä olisi järkevää vai olisiko mikään. Lapsettomuudessa niin moni asia ei tunnu käyvän järkeen ollenkaan.
Hain torstaina postista Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut -kirjan (sen saa muuten tilattua täältä) ja olen ahminut sitä viikonlopun aikana kuin - pun intended - hullu. Tunnistan niin monessa kohtaa itseäni oman äitiyden alkutaipaleella, että mietin jo nyt, että entä jos seuraava tulisikin enkä osaisi vieläkään nauttia. Entä jos kaikki menisi vielä huonommin kuin ensimmäisellä kerralla ja masentuisin kunnolla, ahdistuisin niin, että tarvitsisin lääkityksen.
Edelleen siis pohdin, että miksi ihminen haluaa toisen lapsen ja samalla toivon enemmän kuin mitään, että saisin sen toisen lapsen. Ensi viikon perjantaina testataan, tästä alkavat taas nämä kahden viikon kyttäyspäivät. Hohhoijaa.
Kiva että oot taas palannut kirjoittamaan 😊
VastaaPoistaMuistan kun saatiin samoihin aikoihin lapset ja kävin lukemassa sun blogia. Aina välillä oon käynyt kurkkimassa josko olisit palannut kirjoittamaan.
Toivon teille kovasti voimia yritykseen ja plussatuulia! ❤
Kiitos kun luet ja kiitos toivotuksista! :)
Poista