Keskenään

Niskapoimu-ultrasta on jo yli viikko, tänään on ultran uuden ajanlaskun perusteella rv 13+4. Toinen kolmannes on kai virallisesti alkanut ja raskautta alkaa olla lähes mahdotonta peittää. Silti huomaan, että välillä pelko raskauden normaalista etenemisestä edelleen nostaa päätään. Epäilen tunteneeni viime viikolla ensimmäiset liikkeet. Tiedän, että joku sanoo heti, että se on mahdotonta, mutta tunsin esikoisestakin liikkeet jo rv 14+, joten olen lähes 100% varma, että viime viikolla rv 12+ tuntemani hipaisut olivat ihan oikeita liikkeitä.  Nyt niitä ei tietenkään ole pariin päivään tuntunut enää ollenkaan. Samalla koko alkuraskauden erityisesti öisin vaivannut rintojen arkuus vaikuttaa olevan tipotiessään. Pahoinvointia on vielä vähän, mutta ei mitään jatkuvaa, voimat vievää kuvotusta. Huomaan olevani toista kertaa siinä ahdistavassa vaiheessa, jossa toistuvat ultrat ovat nyt taaksejäänyttä elämää, eletään jo riskiviikkojen paremmalla puolella, mutta koska liikkeet eivät vielä ...

Eilen oli jännityksellä odotettu niskaturvotusultra. Viikon alussa ollut paniikkifiilis oli vähän laantunut, kun kivut helpottivat ja parina huonosti nukutun yön jälkeisenä aamuna olin niin pahoinvoiva, että halusin uskoa, että kaikki olisi hyvin. Ja kaikki oli. <3 Jouduin ultraan yksin, koska mies oli vasta tulossa työmatkalta kotiin ja esikoinen oli hoidossa. Hävetti istua yksin aulassa, jossa kaikki muut olivat pariskuntia. Tuntui, että minua katsottiin säälivästi ja kirosin mielessäni miehen aikatauluja. Mutta heti kun pääsin kätilön huoneeseen ja saimme ruudulle sikiön, joka näytti jo ihan vauvalta, pomppi menemään ja sydän sykki vimmatusti, minua ei enää haitannut olla ultrahuoneessa vain kätilön kanssa. Kävimme rauhassa läpi sormet, varpaat, sydämen, aivot, mahalaukun ja kätilö mittasi niskaturvotuksen (1,2mm eli kaikki kunnossa), kuunteli sydämensykettä (syke oli 154) ja lopuksi otti pää-perämitan.  Koon suhteen tuli pieni tenkkapoo. Vauva oli jo 5,9cm pitkä eli vast...

Kaksi viikkoa näyttää olevan myös tässä raskaudessa se aika, kun jaksan pitää pääni kasassa ja uskotella itselleni, että kaikki on hyvin. Sen jälkeen ei sitten uskoa enää riitäkään. Viimeisimmästä ultrasta on nyt liian kauan. Liian kauan, että jaksaisin uskoa, että kaikki on hyvin (mikä on ihan hölmöä, koska kuten edellisessä postauksessa kerroin, lääkäri oli jo rv 9+0 oikein luottavainen). Jos np-ultra olisi ensi viikolla, olisin varannut jo viikonlopun aikana tälle päivälle ylimääräisen ultran. Mutta koska niskapoimu-ultra on torstaina, en näe siinä mitään järkeä, että kävisin tänään ultrassa ja kolmen päivän päästä uudelleen. Joten kituutan eteenpäin, vaikka koko ajan pelottaa, että vieläkö kohdussa on elämää. Pahoinvointi on hieman laantunut, mutta suurin huolenaiheeni alkoi lauantaina. Jatkuva, jomottava kipu oikeassa nivusessa levisi sunnuntaina koko alavatsaan ja viime yönä särki jo toden teolla myös selkää. Mitään vuotoja ei ole tullut, mutta tuntuu, että rakko ei tyhjene k...

Blogissa on ollut taas aivan luvattoman hiljaista. Viimeinen työviikko toi tullessaan kamalan määrän kiireitä ja sitten kun loma alkoi, lähdimme saman tien viikon etelänlomalle nollaamaan aivoja. Tuli tarpeeseen, vaikka olen aiemminkin todennut, että matkustaminen alkuraskaudessa ja gluteenittoman ruokavalion noudattaminen ei ole mikään paras mahdollinen kombo ulkomailla.   Tänään eletään rv 10+3. Kävin tänään seulontaultraan liittyvässä verikokeessa ja toimitin virtsanäytteen ja ensi viikon torstaina on sitten vuorossa np-ultra. Juuri ennen lomaa kävin rv 9+0 lapsettomuuslääkärillä toivottavasti viimeisessä ylimääräisessä ultrassa, ja siellä oli onneksi kaikki hyvin. Sikiö oli kasvanut juuri mallilleen eli vastasi jälleen kerran täysin viikkoja ja sain kuulla sydämen sykkeenkin ja nähdä vauvan ensimmäiset vilkutukset. Lääkäri oli täysin vakuuttunut siitä, että synnytän uutena vuotena, keskenmenon riski rv 9 on kuulemma jotain 0,5% luokkaa ja olenhan aiemminkin saanut kaik...