Keskenään

Soitin tänään sokerirasituksen tuloksista. Itse koe meni hyvin (mitä nyt litkun juomisen jälkeen hetken hieman heikotti) ja pääsin töihinkin loppupäiväksi, joten en osannut pelätä kamalasti tuloksia. Tiedän muutaman ystävän ja tutun, joilla on ollut raskausdiabetes raskausaikana, mutta suurin osa ystävistäni on säästynyt siltä, joten ajattelin, että ehkä meitä minua oli jo koeteltu kolmen keskenmenon edestä ihan tarpeeksi. Ei näköjään ollut. Soitin sokerirasituksen tuloksista tänään neuvolaan ja sain aivan surkeaa palvelua. Hoitaja tarkisti tulokset. Kaksi jälkimmäistä verikoetta oli reilusti arvojen alapuolella (molemmat alle 6), mutta paastoarvo oli 5,3. Sen pitäisi olla juuri sen alle, että säästyisin diabetesdiagnoosilta, mutta siinä rajalla ollaan, sopivasti juuri sen yli eli nyt sitten ilmeisesti kaiken tämän muun ahdistuksen ja tuskan päälle minua syyllistetään liiallisella sokerin syönnillä ja loppuraskaudeksi lätkäistiin tällainen diagnoosi.  Voi v***u.  Hoita...

Marssimme eilen vauvatalo Johannaan ja ostimme vaunut.  Apua, kuka toimii näin 27. raskausviikolla? Ei kai sellainen, jolla on taustalla kolme keskenmennyttä raskautta? Laskettuun aikaan on vielä kolme kuukautta ja saamme vaunut kotiin viikon toimitusajalla. Mihin ne piilotetaan, etteivät tuo mukanaan huonoa onnea? Meni jotenkin hermot tähän panikointiin. Sanoin psykologillekin, että tällä hetkellä minua pelon sijasta oikeastaan vain ärsyttää. Ärsyttää se, että minulta on keskenmenojen myötä ryövätty mahdollisuus olla sellainen vaaleanpunaisten lasien kautta tätä maailmaa tutkiva odottava äiti, joka hankkii pikkuhiljaa tavaroita tulevalle vauvalle eikä edes mieti sitä mahdollisuutta, että lasta ei tulisikaan. Kieltäydyn siitä, että koko loppuraskauden antaisin pelon määritellä minua joka ikinen hetki ja välttelisin tavaroiden hankkimista viimeiseen saakka. Alkuraskauden keskenmenot eivät lisää kohtukuoleman riskiä ja muutkin ostelevat jo tässä vaiheessa tavaroita, miksi emme s...

Heräsin toissayönä kahteen otteeseen painajaisiin. Ensimmäisessä painajaisessa olin ilmeisesti jo synnyttänyt, mutta kukaan ei tiennyt, missä lapsi oli. Synnytyksestä oli olemassa video ja tästä syystä minun kyllä uskottiin joskus olleen raskaana ja synnyttäneen pienen pojan, mutta lasta ei löytynyt mistään ja lopputulema oli se, että en ollut äiti. Kaikki vain totesivat, että koska lasta ei löydy mistään, minun pitäisi jatkaa elämää normaalisti. Heräsin vessahätään ja olo oli ahdistunut. Nukahdin vain nähdäkseni toisen painajaisen. Tässä painajaisessa menimme ultraan juurikin näillä viikoilla ja ultrassa todettiin, että lapsemme oli kutistunut 10 millimetrin kokoiseksi. Lääkäri totesi, että joko tämä raskaus menee kesken tai sitten lääkärissä on tehty mittausvirhe ja raskaus onkin vasta ihan alussa ja joudumme odottamaan vielä 7+ kuukautta lapsen syntymää. Heräsin jälleen kerran ahdistuneena. Olen nähnyt koko raskausajan paljon unia, mutta aika vähän mitään vauvaan, raskauteen tai...

Haimme eilen äitiysavustusta. Ja äitiysrahaa. Ja vanhempainrahaa. Lisäksi vielä lapsilisää. Toissapäivänä minulle myönnettiin vuoden 2017 kesäkuun alkuun äitiyslomaa töistä. Sain kuulla, että työnantaja maksaa minulle täyttä palkkaa ensimmäiset 72 päivää. Mikä ihana yllätys ja samalla jotenkin niin merkityksetön - kaikki ajatukset ovat vauvan hyvinvoinnissa, ei raha-asioissa. Siis mitä, minäkö äitiyslomalle? Lapsilisää syntymättömälle lapselle? Eikö tämä ole nyt sitä pahinta mahdollista huonon onnen manausta - anoa lomaa ja tavarakasaa ihmiselle, joka on ja samalla ei ole vielä tässä maailmassa? Toisaalta, ikuisuuksiin ei näitä käytännön asioita voi lykätä (vaunuostokset saavat odottaa hetken vielä). Mutta tuntuuhan se oudolta . Nyt sitten odotellaan Kelan vastausta ja erityisesti ilmoitusta äitiyspakkauksen saapumisesta lähipostiin. Ehkä se tekee taas hieman konkreettisemmaksi ajatuksen äidiksi tulemisesta. Aika menee yhtäaikaa kamalan hitaasti ja kamalan nopeasti. Tänään on rv ...

Tänään tapasin oman neuvolaterveydenhoitajani kolmatta kertaa. Huomenna kääntyy 25. raskausviikko (voiko se olla tottakaan?) ja tänään keskusteltiin pääosin käytännön asioista. Kaikki oli neuvolassa niin hyvin kuin olla ja voi eli verenpaine oli hyvä, painoa on tullut maltilliset 6kg, kohdun koko vastasi viikkoja (sf-mittaa ei kylläkään vielä otettu, mikä oli minusta ihmeellistä, mutta menee kuulemma kasvuspurtin takia näillä viikoilla kaikilla yläkäyrällä ja otetaan siksi vasta seuraavalla kerralla) ja vauvan sydänäänet kuuluivat dopplerilla todella vahvasti. Hemoglobiini oli laskenut, mutta on edelleen niin hyvä (124), että en tarvitse lisärautaa. Tästä olin tyytyväinen, koska - TMI-varoitus! - ummetus on vaivannut viime aikoina sen verran, että en haluaisi syödä enää mitään, mikä hidastaisi aineenvaihduntaa entisestään. Tällä kerralla sain myös ohjeen varata ajan sokerirasitukseen ja varasinkin sen äsken viikolle 26+3. En odota kovin innolla 12 tunnin paastoa ja sen päälle soker...